Fotos loucos

Nyt alkaa taas kuvanlisäämismaratoni. Nää on kaikki Guaramirangasta. --->

Siinä se jesuiittaluostaripousada. Sain jonkun hmmmmm-fiiliksen. Mut tosi hieno tunnelma siel oli. Just ku sinne asetuttii siin kuuden mais illal ni siin kirkos alko joku messu ja ku se kirkko oli kiinni melkei siin pousadas ja mei huone oli viel iha lähimpänä sitä kirkkoo, ni kuultii kyl hyvii omaa huoneesee saarnaa. Omas huonees liven kuulee jonku messun ni eihä siin.

Aamupalanäkymät pousadas.

Siinä rappuset sinne kukkulalle, jossa siis oli se pousada ja kirkko. Oli kyl rankat kiipeemiset, et ois Lasse Vireniiki hengästyttäny huipul. Takas ku tullaa ni on semmoset rautapohkeet, et voi rikkoo kookospähkinän niihin. In your face M.A. Numminen!

Pousadan sisäpihapuisto. Iha hito siisti paikka ja toho viel se gregoriaaninen hoilaus lisäks. Ois vissii voinu vaa mennä sinne meditoimaa koko päiväks.

Eksyin viidakkoon.

Amazon-soutelut. No ei, iha siel kävästii pikkasen pyöräyttää kajakkii semmoses pikku löröjärves. Mut melkei ku Amazonil !

Tää on sielt Parque das Trilhas -kierrokselt. Toi oli vissii joku joen alku. Ei oppaan hirveest tarvinnu selittää ku molemmat oli huulet pyöreen et mitä...

Näkymää reitilt.

Siin on jacan syömistä, joka oli suht hankalaa. Kierroksen jälkeen, ku saavuttii sinne mestaa, mis on niit aktiviteetteja, ni siel oli semmone pien syöminkimesta, ni sielt sai ilmaseks goiaba ja jaca-hedelmii. Toi rään näköne joiku oli sitä jacaa, joka oli tosi semmost sitkeetä ja limasta ja maistu vähä banaanilt. Se goiaba on siis guavaa vissii Suomes. Se ei oikee maistu miltää, mut siin on kovat kivet, eli siemenet.

Siin on se adrenaliinii erittävä hurjista hurjin köysilasku veden yli. Maiju kävi siin ekaks ja mie sit. Oli se iha hauska, mut ois voinu olla vähä korkeemmalt. Tos kuvas on siis mie, jos ei erotu. Ainaki pelko huokuu kuvast. Meinas jäädä lasku laskemast, ku ei meinannu kypärä mahtuu miu päähä. Lappeenrantalainen molopää...

Siin pien välihippeily. Sen toisen kirkon pihalt.

Täs on se kalaravintolamesta, mist pysty ite onkii kalaa. Eli tos näkyy se lammikko. HAha sai kyl kalastaminen uuden merkityksen tuol Paracurus. Siitä sit myöhemmin.

Siinä vaaran putoukset tai no niiden alkupäätä. Joku Nicholas Cage kävi siel uimas. Oli pakko ottaa kuva. Oli kyl aluks tosi kylmää toi vesi, mut sit siihe tottu tosi nopeest ja sit se oli suorastaa lämmintä ja virkistävää.

Sit nähtiiki joku erittäin paljon ihmistä muistuttava laiskiainen. Tos oli kiva vähä käyä möllöttää, mut oli tosi kuumottavaa, ku jos ois jotai käyny, ni apu ois ollu suht kaukana. Ei iha äkkii ois halunnu mennä mototaksil sairalaa, jos vaik koipi ois menny poikki.

I'm the king of the world -not.

Siinä ne vaaran putoukset on. Ei oikeen tosta kuvasta näytä miltään, mut kyllä sinne alas oli matkaa.







Mukava reissu kyllä ja lisää näitä. Seuraavaks kerron Paracuru-reissust, jossa oltii siis pääsiäisen. Voi mustekala...

Samat kivet

Part II

Pakko jatkaa tekstiä, kun muute ei enää jaksa ja tapahtuu kaikkee muuta ja haluis kertoo niistä ja ja... ELi aamulla lähdettiin siis varhain liikkeelle, kun piti huone luovuttaa jo kasilta. Ensin lähdimme etsimään semmoista seikkailupuistoa (Parque das trilhas) ja löydettiinkin, mutta paikka ei ollut vielä auki. Siinä vieressä oli semmonen ravintola, jossa oli pieni lampi siinä keskellä. Selvisi, että siinä olisi voinut onkia kalaa ja sitten syödä saamansa saalis. Luultavasti he olisivat valmistaneet sen. Siinä vedettiin fantat naaman ja nautiskeltiin rauhallisesta vuoristoilmasta. Tarjoilijalta kysästiin, että milloin se puisto aukee ja puol kymppi oli vastaus. Siinä oli vielä tovi aikaa odotella, joten kävimme siinä viereissä kirkon pihalla pyörähtää.

Sitten lopultakin pääsimme siihen puistoon. Sisään makso 10 realia per perpula ja jotain keskustelua käytiin sanakirjan ja kirjoitetun tekstin voimin ja oltii sillee et kyl myö tajuttii ja lähettii kahestaa käppäilee kohti reittiä. Ne kysy, et halutaaks opas mukaan ni pläääh ei myö semmosii. Heti ekas risteykses väärää suuntaa ja opas vähä kärkky siel ku varmaa arvas, et lähetää väärää suuntaa. Siit se lähtiki sit seuraa meit. Reitti oli jonku 3km pitkä ja siin oli kaikennäköst varrella kahvipapupensaista joihinkin apinoihin. Mutta meininki oli kuin Jurassic Parkista, ei näkynyt elukoita kierroksel saati dinosauruksii. Kierros meni aika nopeest kuiteski ohi, vaik aluks aateltii, et kestää ehkä kauankin ja oli pissihätä.

Kierros loppui paikkaan, jossa oli niitä extreme-aktiviteetteja ja sieltä sai ruokaa ja oli riippumattoi möllöttämiseen. Siel oli köydel laskeutumist, semmosen veden ylityst narujen varas ja laskuu vaijerii pitkin ja KANOOTIL vai kajakil, mut kuiteski käytii soutelee. Laitan kuvia erilliseen päivitykseen, ku muute tulee aika sekava. Siellä käytii siis soutelee ja sit laskettii sil vaijeril sen veden yli. Ihan hauskaa oli, mutta ei henkeäsalpaavaa.

Seuravaaks palattiin "keskustaan" ja otimme mototaksit ja lähdimme vaaran putouksille ! Mototaksi on siis moottoripyörätaksi ja niillä mentiin sinne putouksille. Matkaa ei ollut kuin muutama km. Vähä jänskätti, ku yritettii sönkätä kuskeille, et jos hyö tulis hakee meiät viidelt siit samast paikast takas ja peukkua näytettiin ja siihen luotettiin. 4 realia makso pääsy putouksille ja tuli joku ukkeli mukaa näyttää paikat. Sinne sit jäätii ja hengattii pari tuntii siel. Oli kyl hieno kokemus. Käytii uimas siel ja aluks oli tosi viileet, mut sit se oli suorastaa nautinnollist mölyttää siin ku vesi suorastaa lens. Siel oli vähän kuumottavampi meininki kiipeillä kivillä ja välil oli tosi liukkait kohtii. Onneks täl kertaa en murjonu varvasta.

Mitä ihmettä. Motokuskit oli ajoissa ! There is hope. Päästiin takas ja vedätyksen kusista makua oli ikenissä, kun luultiin, että sovittiin kymppi molemmilta edestakas, mut hää vaati toiset kympit. Mut maksettava se oli ku ei toi väittely ja vääntö oikee viel taivu portuguese. Siitä mentiin takas samaa pousadaan ja otettiin huone taas. Sama setti ilman gregoriaanist hoilaust yhhh. Varmaa sen takii sairastuin. Eli mie vietin vipon yön posliinia kolistelemas vessas. Vissii joku ruokamyrkytys. Oli kyl tosi hanurist. Mut ei mennä yksityiskohtii tai muute tätä ei kukaa enää lue. Seuraava päivä meni sängyn pohjal. Onneks ei oltu suunniteltu siihe mitää menemist yms. et sai levätä rauhas. Enite jännitti paluumatka bussil, jossa siis muistia virkistäen ei ollut vessaa, eikä taukoja. Mut selvittiin. Hieno reissu kuitenkin!

Nyt on liput Rioon varattu ja siellä vietetään siis juhannus. Pääsiäisenä ollaa Paracurussa. Laittelen tosta Guaramirangasta vielä kuvia tässä piakkoin. ENJOY! We did.

Kovat kivet

Part I

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Guaramirangalla. Reissu oli tosi jees muuten, mutta joku vatsapurjodiarrea pilasi kyllä viimoisen yön täysin. Lähdimme perjantaina kokouksen jälkeen matkalle, mutta heti alkuun jouduimme taas kokemaan odotuksen kirpeän maun. Taksia odoteltiin yli puol tuntia ja kaavailtu yhden bussi jäi haaveeksi. Perillä oltiin bussiasemalla n. varttia vaille yksi, joten otimme suosiolla kahden bussin, ku ei ees tiietty mistä se lähtee. Linkillä siis mentiin ja molemmilta liput maksoi euroissa noin 7-8e, eli 3-4e per henkilö ja matkaa oli 111km. Hetkinen, Lappeenrannassa paikallisliikennelippu maksaa 3e hmmm.... Oikea bussi löytyi ja matka alkoi. Ilmastointi löytyy noista pidemmän matkan linkeistä ja oli kyllä kivan viileää siellä. Matka kesti kolmisen tuntia. Eniten jänskätti se, että siellä ei ollut vessaa ja taukoja matkalla ei ollut. Onneksi rakko oli joustava.

Matkasimme sisämaahan päin ja alkoi huomaamaan, kuinka vuoristoja alkoi kertymään ympärille ja vehreys ja vihreys tulvi silmiin. Missään ei olla nähty noin vihreää metsää yms. pensaita ja hönttää ja niin paljon. Suomi on metsien maa my ass. Kun kylteissä alkoi vilkkumaan Guaramirangaa, nii siinä vaiheessa alkoi kuumottaa, että hetkinen missäs me jäädään pois. Siellä ei kukaan kuullutellut, että mikä paikka yms. Mutta selvittiin perille ja heti bussista astuessa pois huomasi vuoristoilman raikkauden ja kirpeyden. Viileämpää siellä oli kyllä, etenkin illalla, mutta ei se suomalaiselta tunnu oikein miltään. Brasilialaiselle ilmasto oli ja on kylmä. Siellä näki villapaitaa, pipoa, kaulaliinaa jengin päällä. Ei ois ihan äkkiä uskonut, että jollain brassitytöllä näkisi villapipon päässään.

Yöpymispaikkaa ei ollut, joten eka tehtävä oli hommata semmoinen. Paluulippu oli myös mielessä hommata heti alkuun ja löysimmekin paikan, missä niitä myydään. Mutta ajattelimme, että tullaan kohta takas. Pyöritään eka vähäsen. Vissii 5min pyörittii ja sit et mennää nyt takas ostaa ne liput, ni ylläri se oli just menny kiinni. Noh normimeininkii. Lähettii sit ettii mei yöpymismestaa. Saatiin vinkkiä parista paikasta, mutta niissä ei enää ollut yöpymismahollisuutta ja yhtee pousadaa ei ees päästy sisään. Sit mentii yhelle kirkolle ja siinä vieressä oli pousada ! Se oli joku jesuiittamesta ja mie olin ihan mehuissani, vaik en tod. oo mikn uskonnollinen ihminen. Mut siin paikassa oli jotai vaa nii hienoo. Se oli periaattees kiinni siin kirkos. Yöpyminen makso 70 realia ja piti lähteä kasiin mennessä. Se sisälsi aamiaisen. Et ei paha. Siin oli semmone sisäpiha ja siin oli tosi paljon puita, pensaita, ruukkui, pari patsasta yms. Eli iha ku semmone pieni puisto ja taustal soi gregoriaanist hoilaamist. Siel oli tunnelmaa! Huone oli aika kolkko. Tuli mielee joku luostarin huone, mut ah siel oli kuuma suihku ja muute viileetä. Sai kerrakin kunnol nukuttuu ku ei ollu vaot hies. Seuraavana päivänä lähettii sit seikkailee…

Jatkuu…

Vou náo, quero náo, posso náo

5 viikkoa on kulunut siitä, kun jännityksessä hikoilimme, että mihin me ollaa päämme pistetty. Nyt alkaa päät olla selkeät ja täällä ollaan ja eletään. Kyllä se kuukauden vaatii, että osaa elää uudessa kulttuurissa. Ei oo tullu nyt kirjoteltuu paljoo ku arki ollu aika normaalii. Viime lauantaian oltii koko päivä Iguatemin ostoskeskukses hillumas ja voin sanoo, et helpost meni semmone 10h siel. Toki siihen kymppiin sisältyy yks leffa, Morning Glory, joka käytii kattoo leffateatteris. Kyllä leffateatteris. Tääl leffateatterit on ostoskeskuksis. Hinnat vähä alhasemmat, mut nyt oltii vaa kalleimpaa aikaa eli la-iltana. Liput makso 34 realii kahelt, eli jotai 7-8e per lippu. Viikolla ois vissii halvemmat.

Ei olla kipuilultakaan säästytty. Miul oli korvatulehdus tos viikko taaksepäin. Lääkäris käytii ja sain antibioottikuurin, korvarasvaa ja jonkun piikin tuikkas apteekis. Nyt on kaik taas hyvästi. Mahakipuilutkin vähentynyt. Ens viikonloppun lähetään (toivottavasti) Guaramirangalle. Se on vähän korkeemmalla, joten saadaan vähän nauttia viileästä, mikä on itse asiassa ihan piristävää. Kyl on saanu saunas nukkuu täs lähiaikoin. Nyt ollaa suunniteltu et lähetää Belemiin kesäkuussa. Se on kaupunki, joka on ihan sademetsän ja Amazonin vieressä. Jonkilaista retkeä Amazoniin olis kiva saada. Yks retki kestäis 6 päivää ja se menis ihan pitkän matkaa Amazonii ja menis Manauksee asti, mut en tiiä riittääks meil päivät. Ainaki nyt joku Amazoni-risteily kuiteskin tehää.

Kohta ois pääsiäinen. Tääl on muute iha älyttömät noi pääsiäismunien koot. Kunno isoi ja kalliit. Kalleimmat, mitä sattunu silmää, on sadan euron luokkaa. Tääl vissii onki tapan antaa vaa yks muna. Hilpeyttä enite täs aiheuttaa se, et pääsiäinen on portugaliks páscoa. Páscoa munia. Ovo de páscoa. Eiku... Mut iso juttu on kyl. Kaupois on tosi paljon pääsiäismunia. Sitä odotellessa. Menee yks opintotuki ku munii innostuu ostelee.

Semmoista. Paitsi vielä lisänä, et nyt loppuu viiden viikon kitaraton elämä. JES. Tänää tai tällä viikolla hommataan kitarat ja ens viikolla alan pitämään kitaratunteja. Òtimo!

Näillä mennään !