Rainy Forrester

Ennen kattelin iha mehuissaa jotai avaraa luontoo ja siin näytettii sademetsää ja oli vaa sillee et iha hiton hienot mestat ja nyt viime viikonloppuna mie olin siel. Siis olin ja en vaihtais sekunttiikaa. Aivan mahtava paikka ja reissu. Lähettii Manausiin ja heti alkuun vähä zombailtiin lentokentäl, siis Manausin, ku piti mennä keskustaa ja taksi ois maksanu iha hitost ja yks tyyppiki tuli vaa jauhaa et tulkaa mei hostellii plää plää. Luettii, et siel on paljo huijareit ja et ne tulee tarjoo kaiken maailman juttui jo lentokentäl ja myö siis ignoorattii se ukkeli iha täysi. Siit sit lähettii bussil ku se ei maksanu ku pari realii. Emmie ny täst jaksa jauhaa enempää ku sademetsä ois mielenkiintosempaa, viu? Se vaa et ne ukkelit vissii stalkkas meit ja koko aja tarjos niitte hostellii. Meinas mennä käpy.

Loppujen lopuksi päästiin Amazonridersien toimistolle ja siellä pystyttii nukkuu. La-aamuna lähdettii kohti seikkailua. Meiän lisäks lähti yks kalifornialainen pariskunta ja ne oli nii stereotyyppiamerikkalaisii jo nimist lähtien, mut mukavii tyyppei. Saadaa niilt sit lisää kuvia. Niil oli kunno hifijärkkäri. Mut nii siitä seikkailu alko. Paljon venematkailuu ja sit vähä pakun kyyis. Ekal venetripil nähtii jokien kohtaaminen, jossa siis jokien vedet sekottuu ja joo joo täs on kuva...

Siinä kun Amazonia pitkin huristeltiin nii fiilis oli ihan kuin jostai National Geographicist mut se ero vaa se oli totta. Veneellä mentiin siis koko ajan siellä ja oli kyllä takahalkeema hellänä reissun jälkeen. Se oli jännä, kun siellä joki on tavallaan tie ja talot ovat sen varrella, jopa kaupatkin. Ihmisillä on veneet autojen sijaan.

Siitä päästii meiän lodgelle ja siellä olimme ekan yön. Laittelen nyt iha random-järjestyksessä juttua mitä tehtiin ja mitä nähtiin yms. Eka yö oltiin siis siellä lodgessa ja toinen oltii sademetsässä. Meillä oli iha paras opas. Sen nimi oli joku Raimundo ja sitä sanottii ramboks ! Loistotyyppi. Ei iha kuka tahansa kiipee 20m puuhu ja hae meille laiskiaist. Rambo on ollu Brasilian armeijas joku kunno rambo ja ollu 3kk viidakos pelkil sytkäril ja machetel. Iha loistava äijä. Ja ehkä maailman siistein eläin on laiskiainen.

Siinä se on meiän kuskin ottees. Rassu putos iha lopus veteen mut ei ollu moksiskaa. Siks se on märkä. Sil oli sylis pentu. Se vaa hymyili hitaasti. Iha oikeest. Siis nyt ymmärrän miks sitä sanotaa laiskiaiseks. Se on oikeest nii hidas liikkeissää. Se vaa hymyilee ja nauttii möllötyksest.

Siin se pikkunen ressukka. Haha noi oli nii rankkoi. Ihan mahtavii tyyppei.









Nyt kun aiemmin jauhoin, et oli erilaist kalastaminen, ni nyt se oli iha älykivaa. Myö käytiin kalastaa pirajoita. Rambo sano vaa et siit vaa onget kätee ja sit ku puree ni kolmannen nopee veto ja se on siin. Hauskaa, ku yleensä pitää olla hiljaa jne. ettei kalat säikähä ni täs se on päivastoi. Heti se vaa hakkas vetee ongel kunnol. Mikäs siin. Ekas paikas saatii vissii viis pirajaa. Tokast ei mitää ja kolmas oliki sit iha rahasampo. Vedettii lähemmäks 30 ja mie vetäsin isoimman! Hehe rapala konkkaa!

Siinä jännityksen multihuipentuma. Milloin nappaa.

Piranha grande. Siinä se on. Kaikkien aikojen isoin piraja. Ainakin miun mielest.









Sunnuntaina ennekuin alkoi yöpyminen sademetsän rikkaiden äänien tuudittamina menimme spottailemaan kaimaaneja. Ne ovat sukua alligaattoreille, mutta hieman pienempiä, ei kaimoja. Fiilis oli aika mieletön, kun vedetään pilkkopimeässä veneellä ja aletaan taskulampuilla etsimään kaimaaneja. Niiden silmät kiiluu, kun valo osuu niihin. Siksi kuulemma, koska olin vissii ainut, joka ei nähnyt kiiltäviä silmäpareja. Siellä hissukseen etsittiin ja yhtäkkiä rambo meni vaa sinne pimeään veteen hakemaan yhden. Ja näin meidän paatissa oli kaimaani, pikkuinen kaimaani.

Siinä se on. Vahva veitikka. Siit lähti semmonen karu kvaa kvaa ääni ja se kyl osas rimpuillakki. Ja joo oon ihan selvinpäin kyllä.









Siellä ku spottailtii kaimaaneja niin siellä oli tosi paljon tulikärpäsiä. "Just like fireflies in the niiiight" lauloi Technicolour. Neki on tainnu olla siel ku tommosen idean vetässy.

Oivoi kuvia olisi miljoonia, mutta ei jaksa laittaa ku on sen verran iso prosessi. Delfiinejä nähtiin vähä kauempaa ja paljon lintuja ja muutamat apinat hyppeli puissa. Siis kaikki oli niin mahtavaa. En kyllä suosittele araknofobeille, koska hämähäkkejä siellä oli miljuunia. Kuten tämmöisiä...

Siinä semmone erittäin myrkyllinen karvahyyppä.

Vähän venemaisemaa. Tykkäsin iha sikan näist maisemist.

Siinä vähä vaikeempaa maastoo. Rambo kärppänä siinä edessä. Siis se paikka oli kuin tulviva viidakko. Maata siellä ei paljon näkyny.

Tommosessa setissä nukuttiin. Ja joo se on Eurokangas - kaikki elämäsi kankaat -muovipussi. Vois hakee vähä sponssirahoi. Oli kyl mielenkiintoist nukkuu, ku niin paljon kaikkee linnunlauluu, hyönteisten kitinää, yms.

Siinä vielä yks duude.








Voisin kertoa monen monta tarinaa, mut ei jaksa kirjottaa. Kerrotaa lisää ku nähää... Oli kaikenlaisii lääkekasvei, liianeil heilumist, puista monia tarinoita yms... Mut nyt saatte tyytyy näihin. Ainii eka asia, mikä tuli mielee ku näin ekaa kertaa Amazonin lentokoneest, oli et iha ku Suomi, jossa viemärit tulvii. Se antaa varmast hyvän kuvan.

Tänään luovutettiin kämppä ja nyt hengaillaa toimistol tää ilta. Lento Rioon lähtee 2:40 ja Suomi kutsuu sitten 28.6. Seuraava setti tuleekin sitten jo Suomest yhyy... Mut nyt ei muuta moikka.

The End of Days

Ylihuomenna Manaus. Sieltä takasin Fortalezaan. Täällä pari päivää ja sitten Rioon. Sieltä sitten kuulemma kylmään Suomeen. Noh itseasias ei haittaa. Tääl on ollu melkeinpä joka päivä yli 30 astetta, joten ehkä ihan jees ku on vähä viileempää. Tässä aletaan jättelemään jäähyväisiä lapsukaisille pikkuhiljaa ja tänään loppuu hommatkin aika pitkälti. Näin se setti vaa nopeasti vierähti. Kohta tulee 4kk täyteen ja paluu karuun arkeen.

Tää alkaa olla viimoinen päivityst tähän blogiin. Ens viikol, jos on aikaa, kirjoitan hieman Manauksest (exorcism) ja toivotaan, että saa hyviä kuvia ja kamerat toimis x3. Riosta täytyykin runoilla sitten jo tuhansien järvien maassa. Suomi. Suomi? Suomi... Tuntunut tosi kaukaselt. En ees tajuu et siel on kesä ja lomaa ja yms.

Ei täs oikee osaa sanoo mitään. Tänään mennään viimosen kerran Morrolle ja sitten se on siinä. Täytyy sanoa, että ihan mieletön ja uniikki kokemus työskennellä tai ylipäätänsä saanu käyä favelassa ja vielä kolmessa eri paikassa. Yhtenä lauantaina oltiin Serviluzissa ja siis siin on oikeest semmonen paikka, et sinne ei voi mennä, ellei oo jossain porukas, et sit se on ok. Muuten sitä ollaa heti ryöstökohde. Ne oikee kyttää siel bussei ja jos joku gringo sieltä erehtyy jäämään, ni se on menoa.

Huomenna sitten lento lähtee klo 10:08 kohti Manausia ja lauantaina alkaa seikkailu sademetsässä. Jos meist ei tiistain tai keskiviikon kuulu, ni meiät löytää sit jostai sademetsäst. SEND SOMEONE !

Jotain pohdintaa...

Monen monta viikkoa on takana ja miten maailma voi olla erilainen. Oikeest ärsyttää, miten esim. Suomes on asiat tosi hyvin ja silti ihmiset jaksaa itkee ja plääplää. Tääl oon huomannu tosi hyvin, mite köyhät jää kyykkyy ja rikkaat kasvattaa mahaa. JA miten viranomaiset kusee linssii. Se, mitä päivittäin tääl näkee, muistuttaa aina siitä, että asiat vois olla huonommin. Fortalezassa joka kolmas asuu favelassa ja elää alle euron budjetil päiväs. Useat ihmiset joutuu keräämään roskia elääkseen. Koko päivän keräilet roskia eri paikoista ja myyt kaupungille ja saat muutaman realin, jolla ostat sitten ruokaa ja seuraavana päivänä sama homma. Mitäs muuta. Väkivalta on arkea. Miettikää miltä kuulostaa, että lapsi osaa sanoa, mikä on ilotulitteen ja mikä on aseen laukauksen äänen ero. Yhdellä tunnilla kuului pamaus ja tuli pientä hysteriaa, mutta tämä kyseinen lapsi oli iha rauhallinen ja sanoi et ei hätää, se oli ilotulite.

Täällä ihmiset ansaitsevat tai keräävät rahaa mitä ihmeellisin keinoin. Monet tekevät käsitöitä ja myyvät. Jotkut pukeutuvat pelleksi ja menevät jonglöörääraamaan punaisten valojen ajaksi tielle ja menevät pyytämään rahaa shown jälkeen. Useat ovat kotiapulaisia. Täällä isoissa kämpissä on kotiapulaisille oma pikku huone ja vessa, missä he asuvat vakituisesti. He tekevät kaiken kotona. Rikkaat ihmiset, kenel on paljo hilloo, ni ei tartte ku tehä töitä ja sanoo, et mitä haluavat syödä. Rikkaat lihoo. Mitäs muita. Noh rikollisuus. Ryöstöt ovat arkea ja huumebisnes pyörii. Täällä on paljon "kiellettyjä alueita", joihin ei mennä tai käy huonosti. Sanoinkin jo aiemmin, että täällä ei ihmishenki maksa mitään. Viimeisimmän puukotuksen uhri oli 5 realia velkaa ja henki lähti. 5 realia eli noin 2e. Pahikset käyttävät alaikäisiä tappajina, sillä he eivät joudu vankilaan. He joutuvat johonkin laitokseen 40 päiväksi ja ovat sitten vapaita ilman seuraamuksia. He sanovat jäädessään kiinni tai teon jälkeen, että he menevät lihoamaan 40 päiväksi.

Täällä meininki on oikeasti välillä kuin elokuvissa. Tähän voikin kertoa pikku tarinan kuudesta portugalilaista. He tulivat Fortalezaan perustamaan jotain hotellia tai jotain semmoista ja rahaa siis oli. He saapuivat tänne ja jotkut täkäläiset saivat tietää tästä ja veivät nämä hieman juhlimaan uutta sijoitustaan ja toivottivat tervetulleeksi. Paljon juhlintaa, maksullisia naisia, caipirinhaa ja hauskanpitoa. Mikä oli lopputulos. Tuohon meidän rannalle oli haudattu elävältä nämä kyseiset portugalilaiset. Tietenkin pa:na. Tästä on vissii muutama vuosi. Ehkä siksi Portugali tarviikin rahaa nyt...

Muutama viikko enää jäljellä, mutta täytyy todella sanoa, että on ollut uskomaton kokemus ja opettavainen. Hiuksetkin melkei ku Folke Westil.

Väliaikamehuilu

Nyt on pakko vähän tulla avautuu, ku jos aiemmin mehut pursku huokosist, ni nyt on jo vaatteet märät. Täs just ollaa varattu ittellemme sademetsäretki siel Manausin kaupungis. Überseikkailu edessä. Retki kestää kolme päivää ja ollaa siis vissii yötä siel jossain sitten. Ohjelmaan kuuluu mm. pirajakalastust, kaikenmaailman elukoit käärmeist tukaaneihin, jotain lääkekasvien tutkintaa, delfiinispottailuu (PINKKEI DELFIINEI), malarian väistelyy, jotai alkukantasii ukkeleit, leikitää macheteil, ajellaa veneil yms yms... Ihan mahtisetit ees. Otetaan kolme kameraa mukaan, et varmast saadaa tarpeeksi kuvii. Ihan mieletöntä.

Huh nyt kuivu vähä vaatteet. Ei muuta... Moi.

Speechless

Jericoacoara... Nyt täytyy sanoa, että sitä ei pysty kuvailemaan sanoin. Siis aivan mielettömän uskomaton paikka. Siis siinä on paikka, mitä ihminen ei ole hirveesti kerenny pilaamaan. Sinne mahtuu niin monenlaista näkymää, että välillä oli tunne kuin olisi autiomaassa ja jaahas nyt ollaankin Afrikassa ja oho nyt ollaa vissii emmerdalen maisemis. Siis ihan mieletöntä. Myö kahten päivän kierreltiin paikkaa bugiajelulla, eli meil oli bugi ja kuski. Bugi on semmone pikkujeeppi tai joku. Mut hiton siistii oli kurvailla dyyneil ja mettäpoluil ja välil ylitettii vesistöi veneen kyydis tai iha sit ajeltii yli. Ja apinaki nähtii! OIjoi vähä siistii. Se vaa hillu ja mie katoin et mikä haisunäätä se oli mut sit se kirmas vaa pusikkoo. Semmone mustavalkone. Harmi ku kotkan refleksit, jotka tuli todistettuu sillo kalastaes oli vähä jääs, ni en saanu kuvaa. Kait se ny pitää pari kuvaa laittaa...

Siinä meiän setti. Tollasella rullattii pari päivää.

Tommost settii kateltii suurin osa. Istuttii siis sen bugin takaosas ja paistateltii maisemii. En tajuu miks miul soi vissii koko ajan Baywatchin tunnari tos ku ajeltii etenkin beachil.

Siinä vähä ylitettii sinistä laguunia, jonka vesi oli aivan älyttömän kirkasta ja puhdasta. Sadevettä melkein kaikki noi, missä käytiin.

Maisemaa lisää. Joku laguuni toikin, ennyt nimee muista.

Väsynyt puu.

Tiinan kamera toimii veden alla. Pakkoha sil oli leikkii.

Sydämen laguuni. Sadevettä tuokin. Tossa samassa paikassa kokeiltii Sandboardingii suoraa toho vetee.

Tuo paikka oli iha överi. Iha ku ois kattonu maapallon pienoismallii semmosen hiekkakukkulan päält. Iha mieletön...

Lisää erilaista settii. Toisen päivän näkymää.

Auringonlasku. Jericoacoara on yksi muutamista paikoista, jossa aurinko laskee pallona mereen. Ja se oli aivan upee näky. Iha hullu pallo. En oo koskaa nähny aurinkoo nii isona.

Tähän ei lisättävää. Mahtava reissu ja mahtava paikka.

Pientä päivittelyä

Nyt ehkä alkaa helpottaa noi sateet. Nyt on arska paistanu tän viikon iha kivasti ja hiki virtaa taas. Loppukin alkaa jo näkymään. Kyl se aika vaa menee nopeest. Täl viikol ostettii lentoliput Manaukseen, Manauseen, Manausiin. MANAUS siis on kaupungin nimi. Siellä toivottavasti jotain pientä sademetsäreissailuu ja malarian väistelyä. Lähtö sinne on 17.6. ja tullaa 21. takas. Siitä sitten enää Fortalezassa pari päivää ja Rioon lähetään 24.6. Ylihuomenna lähdetään Jericoacoaralle viikonlopuksi. Rahaa nyt vähä menee, mut eipä tämmöst settii tuu luultavast enää ikin tehtyy, joten eletään heinäkuu Suomessa nollabudjetil.

Ja mitä meni Suomi tekemään. Voittamaan sit jotain kultaa sillo ku ei ite näe. Varmaa ainoot kisat, mitkä kokonaa missaa. Noh hyvähä se et saatii voitto. On se vähä nihkeet kyl vaa lukee jotai iltalehen nettisivuu ja joo melkei maali jne... Mut ei enempää lätkäst. Etteköhä työ oo siel iha tarpeeks kuullu siitä siel.

Koht lähetää tutustuu johoki toisee projektiin. Viime viikko tehtii kyl pitkää päivää ja jatku lauantaihin asti. Äitienpäiväpippalois sillo la oli siis Maijun tekemä koreografia ja esitys ja capoiera-esitys. Tosi hienon näköst, etenkin capoeira nähdä ihan brasiliaisten vetämänä se setti. Siin on kyl hieno fiilis. Se soitin on hieno, en ny muista nimee, mut tosi siisti soundi lähtee + tamburiini myös oli mukana. Capoeirassa yhdistyy tosi moni elementti. Siinä on yhteisöllisyyttä, kaikki laulaa, taustasoittoa, tanssia, improvisaatiota, taistelemista ilman kontaktia ja uskomattomii muuvsei. Ja tytöt veti tosi hienon setin myös ! Heil oli aikaa vaa muutama tunti treenata showta, mut hyvin ne veti.

Jeri-reissust kerron sit lisää ens viikol. Sitä on sanottu yheks maailman kauneimmist rantamestoist, et lähetääs tsekkailee. Ainaki jollekin bugiajelulle mennää ja TOIVOTTAVAST nyt pääsis ja kerkeis kokeilee sandboardingii. Rautaperseily alkaa pe aamun klo ysi ja matka kestää linkil jotai 5-7h et sellast settii, mut kaik on kokemusta hienoa.

Para Paracuru part II

Oi voi voi. Eihä täs oo enää vissii ku 6 viikkoo jälel. Voivoi... Nyt on pakko kirjottaa toi Paracuru loppuu kyl ainaki lyhyest. Tää viikko on tosi kiireine ollu ja on edellee. Kestää lauantaihi tää viikko, ku on semmone äitienpäivätapahtuma sillo illal. Mut seuraavan viikonloppun lähetää Jericoacoaralle.

Iha kronologisesti en nyt laita tai muista, mut tarinaa koko viikonlopult heittelen seuraavas. Oli siis pääsiäinen ja kaikki oli lomal, joten porukkaa oli tosi paljo siel. Myö oltii rannal aika paljon, vaik arska ei oikee paistanu ja porukkaa siel silti oli. Tosi nättei rantoi ja kunno hiekkadyynit siin vieres. Harmittaa, ku ei ollu enempää aikaa. Oisin päässy kokeilee Sandboardingii, mut ehkä Jeril sit.

Oli siis pääsiäinen, joten pientä häppeninkii siel oli. Juudas oli suuressa roolissa. Täällä tehdään Juudas-nukkeja ja niitä nähtiin muutamia katujen varsilla. Mitäs niillä sitten tehdään? Ne poltetaan. Ja niitä kannetaan tai jotai. Mut polttamista juu. Vissii kunno kiihkouskovaisii. La-iltan oltii ulkon keskustas ja sillo just bongattii näit Juudaksii. Siis oikeest ei vaa tajuu tota noitte musiikin runkutust. 50m oli välii kahel musiikkisetil ja molemmat pauhaa nii hiton kovaa, et oikeest sattu korvii. Ei voinu mennä 30m lähemmäks. Ja siel jengi vaa joraa kaiuttimien vieres. HOhhoh. Näil on vissii aika hyvä kuulo kyl. Harmi vaa ku just missattii Juudasten tuhopoltot, ku meiät kutsuttii kämpille takas syömää. Siel oli kuulemma kalaa ja mustekalaa, jotka aiemmin päivällä ongittii tai no kaivettiin.

Kyllä. Myö käytii vähä kalastaa. Mentii semmosee mestaa, mis pysty kalastaa. Sinne oli rakennettu niiku aitaus ja virta toi sinne kaloi koko ajan. Sinne pääsy oli kyl tuskien taival. Ai, AI, AIIJ meikä kiroilee ja brassit vetää siel vissii sadan metrin pääs, et ei täs mitn ihmeellist oo. Vähä vaa kivist. Sit lopultakin päästii perille ja kalastaminen alkoi. Mie matkal mietin, et millähä haarukal myö niit kalastetaa, mut eääh mitää välineit. Käsil vaa. Nopeet refleksit vaa. Siin sit haukkana yritin napsii kaloi paljail käsil ja koska omaan kissan refleksit, en saanut yhtään kalaa. Ärsytti iha sikan... Ois ollu kyl nii siistii napata pari kalaa. Ois menny Rapala konkkaa ja kalavaleet uusiks. Mut ei ni ei. Mut mikä kokemus silti. Herra C veteliki vissii 6 kalaa sielt prkl. Paikalliset...

Aivan, se mustekala. Siis matkalla tonne altaalle Marcus nappas vedest semmosen rautaputken ja siel sisäl oli octopussy. Hullu kirmaaminen alko kohti rantaa ja mie vaa et mitähä siel nyt on. Sit siin hiekal taisteltii mustekala pois putkest. Tosi tiukast se oli siel kiinni ja vitsi mitä tyyppei ne on. Siis oikeest. Musteet lens vaa ja se hillu ku mikäki. Pienen väännön jälkee mustis ei tehny mitää. Mie aattelin et tappokse sen, mut ei. Se joteki kääns sen pään ympäri ja se menee iha veltoks. Ja sit ku se kääns sen takas ni vääntö jatku. Iha ihmetyyppi. Mut ne lonkerot. Hää laitto sen miu kädelle, ni mikä voima ja tartuntapinta. Tuntu iha sika ilkeelt ja iha säikäytti. Ne imukupit on tosi tahmeet ja tarttuu kyl napakasti kiinni. Sit taistelu päätty siihen, ku sydän lens hiekalle. Brutality. Kuulemma 20 realin arvone se kuiteski on. Sitä syötii sit illal katkarapujen ja kerman kera. Oli se ihan hyvää. Sitkeetä kyl, mut joteki se ei yllättäny. Kuvaa ei voia nyt laittaa, ku kamera sano sopimuksesa irti, mut kännykäl otettii kuvii. Ne vaa saadaa vast Suomes koneelle, joten stay tuned!

Tässä nämä suurimmat jutut. Jotain sitten voidaan myöhemmin kertoa, jos muistuu mieleen. Loppuhuipennukseksi laitan kuvan Paracurun haamusta. Heidi on ainaki mehuissaa.

Ripley´s believe it or not. Luultavasti joku kalastaja, jota ei oo ikin löydetty ja nyt se tuo itteää esille, et oon mie tääl ! Kuvaa ei muokattu. Vähä kontrastii säädetty ja sillo se tuli esille. Buuhaaa.