Rainy Forrester

Ennen kattelin iha mehuissaa jotai avaraa luontoo ja siin näytettii sademetsää ja oli vaa sillee et iha hiton hienot mestat ja nyt viime viikonloppuna mie olin siel. Siis olin ja en vaihtais sekunttiikaa. Aivan mahtava paikka ja reissu. Lähettii Manausiin ja heti alkuun vähä zombailtiin lentokentäl, siis Manausin, ku piti mennä keskustaa ja taksi ois maksanu iha hitost ja yks tyyppiki tuli vaa jauhaa et tulkaa mei hostellii plää plää. Luettii, et siel on paljo huijareit ja et ne tulee tarjoo kaiken maailman juttui jo lentokentäl ja myö siis ignoorattii se ukkeli iha täysi. Siit sit lähettii bussil ku se ei maksanu ku pari realii. Emmie ny täst jaksa jauhaa enempää ku sademetsä ois mielenkiintosempaa, viu? Se vaa et ne ukkelit vissii stalkkas meit ja koko aja tarjos niitte hostellii. Meinas mennä käpy.

Loppujen lopuksi päästiin Amazonridersien toimistolle ja siellä pystyttii nukkuu. La-aamuna lähdettii kohti seikkailua. Meiän lisäks lähti yks kalifornialainen pariskunta ja ne oli nii stereotyyppiamerikkalaisii jo nimist lähtien, mut mukavii tyyppei. Saadaa niilt sit lisää kuvia. Niil oli kunno hifijärkkäri. Mut nii siitä seikkailu alko. Paljon venematkailuu ja sit vähä pakun kyyis. Ekal venetripil nähtii jokien kohtaaminen, jossa siis jokien vedet sekottuu ja joo joo täs on kuva...

Siinä kun Amazonia pitkin huristeltiin nii fiilis oli ihan kuin jostai National Geographicist mut se ero vaa se oli totta. Veneellä mentiin siis koko ajan siellä ja oli kyllä takahalkeema hellänä reissun jälkeen. Se oli jännä, kun siellä joki on tavallaan tie ja talot ovat sen varrella, jopa kaupatkin. Ihmisillä on veneet autojen sijaan.

Siitä päästii meiän lodgelle ja siellä olimme ekan yön. Laittelen nyt iha random-järjestyksessä juttua mitä tehtiin ja mitä nähtiin yms. Eka yö oltiin siis siellä lodgessa ja toinen oltii sademetsässä. Meillä oli iha paras opas. Sen nimi oli joku Raimundo ja sitä sanottii ramboks ! Loistotyyppi. Ei iha kuka tahansa kiipee 20m puuhu ja hae meille laiskiaist. Rambo on ollu Brasilian armeijas joku kunno rambo ja ollu 3kk viidakos pelkil sytkäril ja machetel. Iha loistava äijä. Ja ehkä maailman siistein eläin on laiskiainen.

Siinä se on meiän kuskin ottees. Rassu putos iha lopus veteen mut ei ollu moksiskaa. Siks se on märkä. Sil oli sylis pentu. Se vaa hymyili hitaasti. Iha oikeest. Siis nyt ymmärrän miks sitä sanotaa laiskiaiseks. Se on oikeest nii hidas liikkeissää. Se vaa hymyilee ja nauttii möllötyksest.

Siin se pikkunen ressukka. Haha noi oli nii rankkoi. Ihan mahtavii tyyppei.









Nyt kun aiemmin jauhoin, et oli erilaist kalastaminen, ni nyt se oli iha älykivaa. Myö käytiin kalastaa pirajoita. Rambo sano vaa et siit vaa onget kätee ja sit ku puree ni kolmannen nopee veto ja se on siin. Hauskaa, ku yleensä pitää olla hiljaa jne. ettei kalat säikähä ni täs se on päivastoi. Heti se vaa hakkas vetee ongel kunnol. Mikäs siin. Ekas paikas saatii vissii viis pirajaa. Tokast ei mitää ja kolmas oliki sit iha rahasampo. Vedettii lähemmäks 30 ja mie vetäsin isoimman! Hehe rapala konkkaa!

Siinä jännityksen multihuipentuma. Milloin nappaa.

Piranha grande. Siinä se on. Kaikkien aikojen isoin piraja. Ainakin miun mielest.









Sunnuntaina ennekuin alkoi yöpyminen sademetsän rikkaiden äänien tuudittamina menimme spottailemaan kaimaaneja. Ne ovat sukua alligaattoreille, mutta hieman pienempiä, ei kaimoja. Fiilis oli aika mieletön, kun vedetään pilkkopimeässä veneellä ja aletaan taskulampuilla etsimään kaimaaneja. Niiden silmät kiiluu, kun valo osuu niihin. Siksi kuulemma, koska olin vissii ainut, joka ei nähnyt kiiltäviä silmäpareja. Siellä hissukseen etsittiin ja yhtäkkiä rambo meni vaa sinne pimeään veteen hakemaan yhden. Ja näin meidän paatissa oli kaimaani, pikkuinen kaimaani.

Siinä se on. Vahva veitikka. Siit lähti semmonen karu kvaa kvaa ääni ja se kyl osas rimpuillakki. Ja joo oon ihan selvinpäin kyllä.









Siellä ku spottailtii kaimaaneja niin siellä oli tosi paljon tulikärpäsiä. "Just like fireflies in the niiiight" lauloi Technicolour. Neki on tainnu olla siel ku tommosen idean vetässy.

Oivoi kuvia olisi miljoonia, mutta ei jaksa laittaa ku on sen verran iso prosessi. Delfiinejä nähtiin vähä kauempaa ja paljon lintuja ja muutamat apinat hyppeli puissa. Siis kaikki oli niin mahtavaa. En kyllä suosittele araknofobeille, koska hämähäkkejä siellä oli miljuunia. Kuten tämmöisiä...

Siinä semmone erittäin myrkyllinen karvahyyppä.

Vähän venemaisemaa. Tykkäsin iha sikan näist maisemist.

Siinä vähä vaikeempaa maastoo. Rambo kärppänä siinä edessä. Siis se paikka oli kuin tulviva viidakko. Maata siellä ei paljon näkyny.

Tommosessa setissä nukuttiin. Ja joo se on Eurokangas - kaikki elämäsi kankaat -muovipussi. Vois hakee vähä sponssirahoi. Oli kyl mielenkiintoist nukkuu, ku niin paljon kaikkee linnunlauluu, hyönteisten kitinää, yms.

Siinä vielä yks duude.








Voisin kertoa monen monta tarinaa, mut ei jaksa kirjottaa. Kerrotaa lisää ku nähää... Oli kaikenlaisii lääkekasvei, liianeil heilumist, puista monia tarinoita yms... Mut nyt saatte tyytyy näihin. Ainii eka asia, mikä tuli mielee ku näin ekaa kertaa Amazonin lentokoneest, oli et iha ku Suomi, jossa viemärit tulvii. Se antaa varmast hyvän kuvan.

Tänään luovutettiin kämppä ja nyt hengaillaa toimistol tää ilta. Lento Rioon lähtee 2:40 ja Suomi kutsuu sitten 28.6. Seuraava setti tuleekin sitten jo Suomest yhyy... Mut nyt ei muuta moikka.

The End of Days

Ylihuomenna Manaus. Sieltä takasin Fortalezaan. Täällä pari päivää ja sitten Rioon. Sieltä sitten kuulemma kylmään Suomeen. Noh itseasias ei haittaa. Tääl on ollu melkeinpä joka päivä yli 30 astetta, joten ehkä ihan jees ku on vähä viileempää. Tässä aletaan jättelemään jäähyväisiä lapsukaisille pikkuhiljaa ja tänään loppuu hommatkin aika pitkälti. Näin se setti vaa nopeasti vierähti. Kohta tulee 4kk täyteen ja paluu karuun arkeen.

Tää alkaa olla viimoinen päivityst tähän blogiin. Ens viikol, jos on aikaa, kirjoitan hieman Manauksest (exorcism) ja toivotaan, että saa hyviä kuvia ja kamerat toimis x3. Riosta täytyykin runoilla sitten jo tuhansien järvien maassa. Suomi. Suomi? Suomi... Tuntunut tosi kaukaselt. En ees tajuu et siel on kesä ja lomaa ja yms.

Ei täs oikee osaa sanoo mitään. Tänään mennään viimosen kerran Morrolle ja sitten se on siinä. Täytyy sanoa, että ihan mieletön ja uniikki kokemus työskennellä tai ylipäätänsä saanu käyä favelassa ja vielä kolmessa eri paikassa. Yhtenä lauantaina oltiin Serviluzissa ja siis siin on oikeest semmonen paikka, et sinne ei voi mennä, ellei oo jossain porukas, et sit se on ok. Muuten sitä ollaa heti ryöstökohde. Ne oikee kyttää siel bussei ja jos joku gringo sieltä erehtyy jäämään, ni se on menoa.

Huomenna sitten lento lähtee klo 10:08 kohti Manausia ja lauantaina alkaa seikkailu sademetsässä. Jos meist ei tiistain tai keskiviikon kuulu, ni meiät löytää sit jostai sademetsäst. SEND SOMEONE !

Jotain pohdintaa...

Monen monta viikkoa on takana ja miten maailma voi olla erilainen. Oikeest ärsyttää, miten esim. Suomes on asiat tosi hyvin ja silti ihmiset jaksaa itkee ja plääplää. Tääl oon huomannu tosi hyvin, mite köyhät jää kyykkyy ja rikkaat kasvattaa mahaa. JA miten viranomaiset kusee linssii. Se, mitä päivittäin tääl näkee, muistuttaa aina siitä, että asiat vois olla huonommin. Fortalezassa joka kolmas asuu favelassa ja elää alle euron budjetil päiväs. Useat ihmiset joutuu keräämään roskia elääkseen. Koko päivän keräilet roskia eri paikoista ja myyt kaupungille ja saat muutaman realin, jolla ostat sitten ruokaa ja seuraavana päivänä sama homma. Mitäs muuta. Väkivalta on arkea. Miettikää miltä kuulostaa, että lapsi osaa sanoa, mikä on ilotulitteen ja mikä on aseen laukauksen äänen ero. Yhdellä tunnilla kuului pamaus ja tuli pientä hysteriaa, mutta tämä kyseinen lapsi oli iha rauhallinen ja sanoi et ei hätää, se oli ilotulite.

Täällä ihmiset ansaitsevat tai keräävät rahaa mitä ihmeellisin keinoin. Monet tekevät käsitöitä ja myyvät. Jotkut pukeutuvat pelleksi ja menevät jonglöörääraamaan punaisten valojen ajaksi tielle ja menevät pyytämään rahaa shown jälkeen. Useat ovat kotiapulaisia. Täällä isoissa kämpissä on kotiapulaisille oma pikku huone ja vessa, missä he asuvat vakituisesti. He tekevät kaiken kotona. Rikkaat ihmiset, kenel on paljo hilloo, ni ei tartte ku tehä töitä ja sanoo, et mitä haluavat syödä. Rikkaat lihoo. Mitäs muita. Noh rikollisuus. Ryöstöt ovat arkea ja huumebisnes pyörii. Täällä on paljon "kiellettyjä alueita", joihin ei mennä tai käy huonosti. Sanoinkin jo aiemmin, että täällä ei ihmishenki maksa mitään. Viimeisimmän puukotuksen uhri oli 5 realia velkaa ja henki lähti. 5 realia eli noin 2e. Pahikset käyttävät alaikäisiä tappajina, sillä he eivät joudu vankilaan. He joutuvat johonkin laitokseen 40 päiväksi ja ovat sitten vapaita ilman seuraamuksia. He sanovat jäädessään kiinni tai teon jälkeen, että he menevät lihoamaan 40 päiväksi.

Täällä meininki on oikeasti välillä kuin elokuvissa. Tähän voikin kertoa pikku tarinan kuudesta portugalilaista. He tulivat Fortalezaan perustamaan jotain hotellia tai jotain semmoista ja rahaa siis oli. He saapuivat tänne ja jotkut täkäläiset saivat tietää tästä ja veivät nämä hieman juhlimaan uutta sijoitustaan ja toivottivat tervetulleeksi. Paljon juhlintaa, maksullisia naisia, caipirinhaa ja hauskanpitoa. Mikä oli lopputulos. Tuohon meidän rannalle oli haudattu elävältä nämä kyseiset portugalilaiset. Tietenkin pa:na. Tästä on vissii muutama vuosi. Ehkä siksi Portugali tarviikin rahaa nyt...

Muutama viikko enää jäljellä, mutta täytyy todella sanoa, että on ollut uskomaton kokemus ja opettavainen. Hiuksetkin melkei ku Folke Westil.

Väliaikamehuilu

Nyt on pakko vähän tulla avautuu, ku jos aiemmin mehut pursku huokosist, ni nyt on jo vaatteet märät. Täs just ollaa varattu ittellemme sademetsäretki siel Manausin kaupungis. Überseikkailu edessä. Retki kestää kolme päivää ja ollaa siis vissii yötä siel jossain sitten. Ohjelmaan kuuluu mm. pirajakalastust, kaikenmaailman elukoit käärmeist tukaaneihin, jotain lääkekasvien tutkintaa, delfiinispottailuu (PINKKEI DELFIINEI), malarian väistelyy, jotai alkukantasii ukkeleit, leikitää macheteil, ajellaa veneil yms yms... Ihan mahtisetit ees. Otetaan kolme kameraa mukaan, et varmast saadaa tarpeeksi kuvii. Ihan mieletöntä.

Huh nyt kuivu vähä vaatteet. Ei muuta... Moi.

Speechless

Jericoacoara... Nyt täytyy sanoa, että sitä ei pysty kuvailemaan sanoin. Siis aivan mielettömän uskomaton paikka. Siis siinä on paikka, mitä ihminen ei ole hirveesti kerenny pilaamaan. Sinne mahtuu niin monenlaista näkymää, että välillä oli tunne kuin olisi autiomaassa ja jaahas nyt ollaankin Afrikassa ja oho nyt ollaa vissii emmerdalen maisemis. Siis ihan mieletöntä. Myö kahten päivän kierreltiin paikkaa bugiajelulla, eli meil oli bugi ja kuski. Bugi on semmone pikkujeeppi tai joku. Mut hiton siistii oli kurvailla dyyneil ja mettäpoluil ja välil ylitettii vesistöi veneen kyydis tai iha sit ajeltii yli. Ja apinaki nähtii! OIjoi vähä siistii. Se vaa hillu ja mie katoin et mikä haisunäätä se oli mut sit se kirmas vaa pusikkoo. Semmone mustavalkone. Harmi ku kotkan refleksit, jotka tuli todistettuu sillo kalastaes oli vähä jääs, ni en saanu kuvaa. Kait se ny pitää pari kuvaa laittaa...

Siinä meiän setti. Tollasella rullattii pari päivää.

Tommost settii kateltii suurin osa. Istuttii siis sen bugin takaosas ja paistateltii maisemii. En tajuu miks miul soi vissii koko ajan Baywatchin tunnari tos ku ajeltii etenkin beachil.

Siinä vähä ylitettii sinistä laguunia, jonka vesi oli aivan älyttömän kirkasta ja puhdasta. Sadevettä melkein kaikki noi, missä käytiin.

Maisemaa lisää. Joku laguuni toikin, ennyt nimee muista.

Väsynyt puu.

Tiinan kamera toimii veden alla. Pakkoha sil oli leikkii.

Sydämen laguuni. Sadevettä tuokin. Tossa samassa paikassa kokeiltii Sandboardingii suoraa toho vetee.

Tuo paikka oli iha överi. Iha ku ois kattonu maapallon pienoismallii semmosen hiekkakukkulan päält. Iha mieletön...

Lisää erilaista settii. Toisen päivän näkymää.

Auringonlasku. Jericoacoara on yksi muutamista paikoista, jossa aurinko laskee pallona mereen. Ja se oli aivan upee näky. Iha hullu pallo. En oo koskaa nähny aurinkoo nii isona.

Tähän ei lisättävää. Mahtava reissu ja mahtava paikka.

Pientä päivittelyä

Nyt ehkä alkaa helpottaa noi sateet. Nyt on arska paistanu tän viikon iha kivasti ja hiki virtaa taas. Loppukin alkaa jo näkymään. Kyl se aika vaa menee nopeest. Täl viikol ostettii lentoliput Manaukseen, Manauseen, Manausiin. MANAUS siis on kaupungin nimi. Siellä toivottavasti jotain pientä sademetsäreissailuu ja malarian väistelyä. Lähtö sinne on 17.6. ja tullaa 21. takas. Siitä sitten enää Fortalezassa pari päivää ja Rioon lähetään 24.6. Ylihuomenna lähdetään Jericoacoaralle viikonlopuksi. Rahaa nyt vähä menee, mut eipä tämmöst settii tuu luultavast enää ikin tehtyy, joten eletään heinäkuu Suomessa nollabudjetil.

Ja mitä meni Suomi tekemään. Voittamaan sit jotain kultaa sillo ku ei ite näe. Varmaa ainoot kisat, mitkä kokonaa missaa. Noh hyvähä se et saatii voitto. On se vähä nihkeet kyl vaa lukee jotai iltalehen nettisivuu ja joo melkei maali jne... Mut ei enempää lätkäst. Etteköhä työ oo siel iha tarpeeks kuullu siitä siel.

Koht lähetää tutustuu johoki toisee projektiin. Viime viikko tehtii kyl pitkää päivää ja jatku lauantaihin asti. Äitienpäiväpippalois sillo la oli siis Maijun tekemä koreografia ja esitys ja capoiera-esitys. Tosi hienon näköst, etenkin capoeira nähdä ihan brasiliaisten vetämänä se setti. Siin on kyl hieno fiilis. Se soitin on hieno, en ny muista nimee, mut tosi siisti soundi lähtee + tamburiini myös oli mukana. Capoeirassa yhdistyy tosi moni elementti. Siinä on yhteisöllisyyttä, kaikki laulaa, taustasoittoa, tanssia, improvisaatiota, taistelemista ilman kontaktia ja uskomattomii muuvsei. Ja tytöt veti tosi hienon setin myös ! Heil oli aikaa vaa muutama tunti treenata showta, mut hyvin ne veti.

Jeri-reissust kerron sit lisää ens viikol. Sitä on sanottu yheks maailman kauneimmist rantamestoist, et lähetääs tsekkailee. Ainaki jollekin bugiajelulle mennää ja TOIVOTTAVAST nyt pääsis ja kerkeis kokeilee sandboardingii. Rautaperseily alkaa pe aamun klo ysi ja matka kestää linkil jotai 5-7h et sellast settii, mut kaik on kokemusta hienoa.

Para Paracuru part II

Oi voi voi. Eihä täs oo enää vissii ku 6 viikkoo jälel. Voivoi... Nyt on pakko kirjottaa toi Paracuru loppuu kyl ainaki lyhyest. Tää viikko on tosi kiireine ollu ja on edellee. Kestää lauantaihi tää viikko, ku on semmone äitienpäivätapahtuma sillo illal. Mut seuraavan viikonloppun lähetää Jericoacoaralle.

Iha kronologisesti en nyt laita tai muista, mut tarinaa koko viikonlopult heittelen seuraavas. Oli siis pääsiäinen ja kaikki oli lomal, joten porukkaa oli tosi paljo siel. Myö oltii rannal aika paljon, vaik arska ei oikee paistanu ja porukkaa siel silti oli. Tosi nättei rantoi ja kunno hiekkadyynit siin vieres. Harmittaa, ku ei ollu enempää aikaa. Oisin päässy kokeilee Sandboardingii, mut ehkä Jeril sit.

Oli siis pääsiäinen, joten pientä häppeninkii siel oli. Juudas oli suuressa roolissa. Täällä tehdään Juudas-nukkeja ja niitä nähtiin muutamia katujen varsilla. Mitäs niillä sitten tehdään? Ne poltetaan. Ja niitä kannetaan tai jotai. Mut polttamista juu. Vissii kunno kiihkouskovaisii. La-iltan oltii ulkon keskustas ja sillo just bongattii näit Juudaksii. Siis oikeest ei vaa tajuu tota noitte musiikin runkutust. 50m oli välii kahel musiikkisetil ja molemmat pauhaa nii hiton kovaa, et oikeest sattu korvii. Ei voinu mennä 30m lähemmäks. Ja siel jengi vaa joraa kaiuttimien vieres. HOhhoh. Näil on vissii aika hyvä kuulo kyl. Harmi vaa ku just missattii Juudasten tuhopoltot, ku meiät kutsuttii kämpille takas syömää. Siel oli kuulemma kalaa ja mustekalaa, jotka aiemmin päivällä ongittii tai no kaivettiin.

Kyllä. Myö käytii vähä kalastaa. Mentii semmosee mestaa, mis pysty kalastaa. Sinne oli rakennettu niiku aitaus ja virta toi sinne kaloi koko ajan. Sinne pääsy oli kyl tuskien taival. Ai, AI, AIIJ meikä kiroilee ja brassit vetää siel vissii sadan metrin pääs, et ei täs mitn ihmeellist oo. Vähä vaa kivist. Sit lopultakin päästii perille ja kalastaminen alkoi. Mie matkal mietin, et millähä haarukal myö niit kalastetaa, mut eääh mitää välineit. Käsil vaa. Nopeet refleksit vaa. Siin sit haukkana yritin napsii kaloi paljail käsil ja koska omaan kissan refleksit, en saanut yhtään kalaa. Ärsytti iha sikan... Ois ollu kyl nii siistii napata pari kalaa. Ois menny Rapala konkkaa ja kalavaleet uusiks. Mut ei ni ei. Mut mikä kokemus silti. Herra C veteliki vissii 6 kalaa sielt prkl. Paikalliset...

Aivan, se mustekala. Siis matkalla tonne altaalle Marcus nappas vedest semmosen rautaputken ja siel sisäl oli octopussy. Hullu kirmaaminen alko kohti rantaa ja mie vaa et mitähä siel nyt on. Sit siin hiekal taisteltii mustekala pois putkest. Tosi tiukast se oli siel kiinni ja vitsi mitä tyyppei ne on. Siis oikeest. Musteet lens vaa ja se hillu ku mikäki. Pienen väännön jälkee mustis ei tehny mitää. Mie aattelin et tappokse sen, mut ei. Se joteki kääns sen pään ympäri ja se menee iha veltoks. Ja sit ku se kääns sen takas ni vääntö jatku. Iha ihmetyyppi. Mut ne lonkerot. Hää laitto sen miu kädelle, ni mikä voima ja tartuntapinta. Tuntu iha sika ilkeelt ja iha säikäytti. Ne imukupit on tosi tahmeet ja tarttuu kyl napakasti kiinni. Sit taistelu päätty siihen, ku sydän lens hiekalle. Brutality. Kuulemma 20 realin arvone se kuiteski on. Sitä syötii sit illal katkarapujen ja kerman kera. Oli se ihan hyvää. Sitkeetä kyl, mut joteki se ei yllättäny. Kuvaa ei voia nyt laittaa, ku kamera sano sopimuksesa irti, mut kännykäl otettii kuvii. Ne vaa saadaa vast Suomes koneelle, joten stay tuned!

Tässä nämä suurimmat jutut. Jotain sitten voidaan myöhemmin kertoa, jos muistuu mieleen. Loppuhuipennukseksi laitan kuvan Paracurun haamusta. Heidi on ainaki mehuissaa.

Ripley´s believe it or not. Luultavasti joku kalastaja, jota ei oo ikin löydetty ja nyt se tuo itteää esille, et oon mie tääl ! Kuvaa ei muokattu. Vähä kontrastii säädetty ja sillo se tuli esille. Buuhaaa.

Brasiliassa kaikki on mahollista part 4

TÄSMÄLLISYYS

tai oikeastaan sen puute. Jos sinut kutsutaan syömään kello kuusi illal, niin saat mennä sinne aikaisintaan 19:00. Jos kokouksen pitäisi alkaa 9:30 se alkaa 10:00. Kaupat ovat kiinni päivällä jonkun aikaa. Ei ole mitn kiinteää aikaa, milloin ne menee kiinni ja milloin aukeavat, lukuunottamatta isompia kauppoja. Onneksi rahan vaihtaessa omistajaa tämä täsmällisyys tai sen puute on oiva asia. Jos taksimatka maksaa 15,86 R$ niin taksikuski ottaa 15. Kaikki turha pilkunnussiminen on jäänyt pois ja se on hyvä. Terveisiä vaan Lappeenrantaan yhdelle taksikuskille! Oon vissii vielki siulle auki 10 senttii. Haikean veemäisenä jäit katsomaan...

Para Paracuru

Part I

Pääsiäislomalla lähdimme porukalla Paracuruun. Se on semmoinen pikku mesta, missä paikalliset käyvät paljon lomailemassa. Ja kun oli pääsiäisestä kyse, eli kaikilla oli loma, niin oli kyllä sakkiakin. Mentiin taksilla bussiasemalle ja siel oli jo hitost porukkaa. Siellä sit mentii kyselee lippui ja kello oli jotain 9 aamulla ja saatiin tyly vastaus, että kuudelta lähtevässä bussissa on tilaa. JOOO, ei jääty venaa sinne 9h. Siitä sit lähettii kattelee muit vaihtoehtoi. Kuulemma tämmösin päivin, millo ihmiset matkustaa paljo, voi löytää "pimeit" pakui, eli jotkut vaa tulee pakullaa ja tarjoutuu kuljettaa ihmisii mihi haluavat. Ei sit semmosiikaa ollu tutkan alla, joten se taksi, jolla tultiin, oli tuttu ja hää oli luvannu heittää meiät 150 realil ja nyt sit päädyttii siihe vaihtoehtoo. 30 realia per nassu eli eurois jotai 13e, eli ei nyt siltikää mikää älytön. Siitä sit lähettii kohti Paracurua.

Taksil meno oli siin mieles hyvä, et säästettii aikaa, ku bussil ois menny varmaa pari-kolme tuntii, ja taksil ei menny ku joku tunti. Paitsi et oli aika tiivis tunnelma neljästää takapenkil. Eka asia, mikä hoiettii peril, oli liput takas, koska muute oltais oltu aika omillamme siel. Pienen budjetin reissu ja sillee. Liput takas ei sit maksanukkaa ku 8 realia. Seuraavaks mentii kaupan kautta sinne mei yöpymismestaa, joka oli siis joittekin koti. Mentii vaa joillekki tuntemattomille yöks. Siis meille tuntemattomii, mut kyl nää toiset matkalaiset ne tunsi. Meist se vaa tuntu oudolt. Se oli hieno semmone maalaiskämppä. Oli kanoja, koiria, pupuja ja vaik mitä ihmeellisimpiä hedelmiä siel kasvo. Isoha se talo ei ollu, mut kyl sinne mahtu ainaki 6 tyyppii. Katos ku siel oli riippumattokoukkui varmaa kakskyt, ni sinne vaa riippumatot riviin ja unta palloon. Mikäs siin. Onpahan nyt nukuttu kolme yötä riippumatos ja toimi yllättävän hyvi. Välil oli hieman kylmä ku ei ollu oikee peittoo ja nukuttii siis ulkon. Kukot oli vaa iha sekasi. Luulin, et kukko kiekuu sillo ku aamu sarastaa, mut ei nää. Nää rääky vissii koko yön ja niit oli neljä ainaki ja ne varmaa keskusteli. Vähä ärsytti. Välil oli fiilis, et huomen syyää kukkopaistii. Mut selvisivät.

Lisäilen tähän vähä kuvii. Harmi vaa, et kamera hajos tol reissul, joten kuvii ei taia olla ku ekast päiväst. Kännykameral otettii parit, mut niit ei saa vast ku Suomes sit koneelle.

Siin on mei riippumattorypäs.

Kelit ei ollu iha parhaimmat. Arskaa ei hirveest näkyny, mut onneks ei satanu ku iha pikkase. Rannal oltii aika paljo ja sit vähä siel keskustas. Torstaina oltii kyl meiningeis ja pitkää päivää rannal ja sit lopuks keskustas. Oho ehä mie enempää muistakkaa... Siis ekast päiväst.

Jatketaan.

Fotos loucos

Nyt alkaa taas kuvanlisäämismaratoni. Nää on kaikki Guaramirangasta. --->

Siinä se jesuiittaluostaripousada. Sain jonkun hmmmmm-fiiliksen. Mut tosi hieno tunnelma siel oli. Just ku sinne asetuttii siin kuuden mais illal ni siin kirkos alko joku messu ja ku se kirkko oli kiinni melkei siin pousadas ja mei huone oli viel iha lähimpänä sitä kirkkoo, ni kuultii kyl hyvii omaa huoneesee saarnaa. Omas huonees liven kuulee jonku messun ni eihä siin.

Aamupalanäkymät pousadas.

Siinä rappuset sinne kukkulalle, jossa siis oli se pousada ja kirkko. Oli kyl rankat kiipeemiset, et ois Lasse Vireniiki hengästyttäny huipul. Takas ku tullaa ni on semmoset rautapohkeet, et voi rikkoo kookospähkinän niihin. In your face M.A. Numminen!

Pousadan sisäpihapuisto. Iha hito siisti paikka ja toho viel se gregoriaaninen hoilaus lisäks. Ois vissii voinu vaa mennä sinne meditoimaa koko päiväks.

Eksyin viidakkoon.

Amazon-soutelut. No ei, iha siel kävästii pikkasen pyöräyttää kajakkii semmoses pikku löröjärves. Mut melkei ku Amazonil !

Tää on sielt Parque das Trilhas -kierrokselt. Toi oli vissii joku joen alku. Ei oppaan hirveest tarvinnu selittää ku molemmat oli huulet pyöreen et mitä...

Näkymää reitilt.

Siin on jacan syömistä, joka oli suht hankalaa. Kierroksen jälkeen, ku saavuttii sinne mestaa, mis on niit aktiviteetteja, ni siel oli semmone pien syöminkimesta, ni sielt sai ilmaseks goiaba ja jaca-hedelmii. Toi rään näköne joiku oli sitä jacaa, joka oli tosi semmost sitkeetä ja limasta ja maistu vähä banaanilt. Se goiaba on siis guavaa vissii Suomes. Se ei oikee maistu miltää, mut siin on kovat kivet, eli siemenet.

Siin on se adrenaliinii erittävä hurjista hurjin köysilasku veden yli. Maiju kävi siin ekaks ja mie sit. Oli se iha hauska, mut ois voinu olla vähä korkeemmalt. Tos kuvas on siis mie, jos ei erotu. Ainaki pelko huokuu kuvast. Meinas jäädä lasku laskemast, ku ei meinannu kypärä mahtuu miu päähä. Lappeenrantalainen molopää...

Siin pien välihippeily. Sen toisen kirkon pihalt.

Täs on se kalaravintolamesta, mist pysty ite onkii kalaa. Eli tos näkyy se lammikko. HAha sai kyl kalastaminen uuden merkityksen tuol Paracurus. Siitä sit myöhemmin.

Siinä vaaran putoukset tai no niiden alkupäätä. Joku Nicholas Cage kävi siel uimas. Oli pakko ottaa kuva. Oli kyl aluks tosi kylmää toi vesi, mut sit siihe tottu tosi nopeest ja sit se oli suorastaa lämmintä ja virkistävää.

Sit nähtiiki joku erittäin paljon ihmistä muistuttava laiskiainen. Tos oli kiva vähä käyä möllöttää, mut oli tosi kuumottavaa, ku jos ois jotai käyny, ni apu ois ollu suht kaukana. Ei iha äkkii ois halunnu mennä mototaksil sairalaa, jos vaik koipi ois menny poikki.

I'm the king of the world -not.

Siinä ne vaaran putoukset on. Ei oikeen tosta kuvasta näytä miltään, mut kyllä sinne alas oli matkaa.







Mukava reissu kyllä ja lisää näitä. Seuraavaks kerron Paracuru-reissust, jossa oltii siis pääsiäisen. Voi mustekala...

Samat kivet

Part II

Pakko jatkaa tekstiä, kun muute ei enää jaksa ja tapahtuu kaikkee muuta ja haluis kertoo niistä ja ja... ELi aamulla lähdettiin siis varhain liikkeelle, kun piti huone luovuttaa jo kasilta. Ensin lähdimme etsimään semmoista seikkailupuistoa (Parque das trilhas) ja löydettiinkin, mutta paikka ei ollut vielä auki. Siinä vieressä oli semmonen ravintola, jossa oli pieni lampi siinä keskellä. Selvisi, että siinä olisi voinut onkia kalaa ja sitten syödä saamansa saalis. Luultavasti he olisivat valmistaneet sen. Siinä vedettiin fantat naaman ja nautiskeltiin rauhallisesta vuoristoilmasta. Tarjoilijalta kysästiin, että milloin se puisto aukee ja puol kymppi oli vastaus. Siinä oli vielä tovi aikaa odotella, joten kävimme siinä viereissä kirkon pihalla pyörähtää.

Sitten lopultakin pääsimme siihen puistoon. Sisään makso 10 realia per perpula ja jotain keskustelua käytiin sanakirjan ja kirjoitetun tekstin voimin ja oltii sillee et kyl myö tajuttii ja lähettii kahestaa käppäilee kohti reittiä. Ne kysy, et halutaaks opas mukaan ni pläääh ei myö semmosii. Heti ekas risteykses väärää suuntaa ja opas vähä kärkky siel ku varmaa arvas, et lähetää väärää suuntaa. Siit se lähtiki sit seuraa meit. Reitti oli jonku 3km pitkä ja siin oli kaikennäköst varrella kahvipapupensaista joihinkin apinoihin. Mutta meininki oli kuin Jurassic Parkista, ei näkynyt elukoita kierroksel saati dinosauruksii. Kierros meni aika nopeest kuiteski ohi, vaik aluks aateltii, et kestää ehkä kauankin ja oli pissihätä.

Kierros loppui paikkaan, jossa oli niitä extreme-aktiviteetteja ja sieltä sai ruokaa ja oli riippumattoi möllöttämiseen. Siel oli köydel laskeutumist, semmosen veden ylityst narujen varas ja laskuu vaijerii pitkin ja KANOOTIL vai kajakil, mut kuiteski käytii soutelee. Laitan kuvia erilliseen päivitykseen, ku muute tulee aika sekava. Siellä käytii siis soutelee ja sit laskettii sil vaijeril sen veden yli. Ihan hauskaa oli, mutta ei henkeäsalpaavaa.

Seuravaaks palattiin "keskustaan" ja otimme mototaksit ja lähdimme vaaran putouksille ! Mototaksi on siis moottoripyörätaksi ja niillä mentiin sinne putouksille. Matkaa ei ollut kuin muutama km. Vähä jänskätti, ku yritettii sönkätä kuskeille, et jos hyö tulis hakee meiät viidelt siit samast paikast takas ja peukkua näytettiin ja siihen luotettiin. 4 realia makso pääsy putouksille ja tuli joku ukkeli mukaa näyttää paikat. Sinne sit jäätii ja hengattii pari tuntii siel. Oli kyl hieno kokemus. Käytii uimas siel ja aluks oli tosi viileet, mut sit se oli suorastaa nautinnollist mölyttää siin ku vesi suorastaa lens. Siel oli vähän kuumottavampi meininki kiipeillä kivillä ja välil oli tosi liukkait kohtii. Onneks täl kertaa en murjonu varvasta.

Mitä ihmettä. Motokuskit oli ajoissa ! There is hope. Päästiin takas ja vedätyksen kusista makua oli ikenissä, kun luultiin, että sovittiin kymppi molemmilta edestakas, mut hää vaati toiset kympit. Mut maksettava se oli ku ei toi väittely ja vääntö oikee viel taivu portuguese. Siitä mentiin takas samaa pousadaan ja otettiin huone taas. Sama setti ilman gregoriaanist hoilaust yhhh. Varmaa sen takii sairastuin. Eli mie vietin vipon yön posliinia kolistelemas vessas. Vissii joku ruokamyrkytys. Oli kyl tosi hanurist. Mut ei mennä yksityiskohtii tai muute tätä ei kukaa enää lue. Seuraava päivä meni sängyn pohjal. Onneks ei oltu suunniteltu siihe mitää menemist yms. et sai levätä rauhas. Enite jännitti paluumatka bussil, jossa siis muistia virkistäen ei ollut vessaa, eikä taukoja. Mut selvittiin. Hieno reissu kuitenkin!

Nyt on liput Rioon varattu ja siellä vietetään siis juhannus. Pääsiäisenä ollaa Paracurussa. Laittelen tosta Guaramirangasta vielä kuvia tässä piakkoin. ENJOY! We did.

Kovat kivet

Part I

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Guaramirangalla. Reissu oli tosi jees muuten, mutta joku vatsapurjodiarrea pilasi kyllä viimoisen yön täysin. Lähdimme perjantaina kokouksen jälkeen matkalle, mutta heti alkuun jouduimme taas kokemaan odotuksen kirpeän maun. Taksia odoteltiin yli puol tuntia ja kaavailtu yhden bussi jäi haaveeksi. Perillä oltiin bussiasemalla n. varttia vaille yksi, joten otimme suosiolla kahden bussin, ku ei ees tiietty mistä se lähtee. Linkillä siis mentiin ja molemmilta liput maksoi euroissa noin 7-8e, eli 3-4e per henkilö ja matkaa oli 111km. Hetkinen, Lappeenrannassa paikallisliikennelippu maksaa 3e hmmm.... Oikea bussi löytyi ja matka alkoi. Ilmastointi löytyy noista pidemmän matkan linkeistä ja oli kyllä kivan viileää siellä. Matka kesti kolmisen tuntia. Eniten jänskätti se, että siellä ei ollut vessaa ja taukoja matkalla ei ollut. Onneksi rakko oli joustava.

Matkasimme sisämaahan päin ja alkoi huomaamaan, kuinka vuoristoja alkoi kertymään ympärille ja vehreys ja vihreys tulvi silmiin. Missään ei olla nähty noin vihreää metsää yms. pensaita ja hönttää ja niin paljon. Suomi on metsien maa my ass. Kun kylteissä alkoi vilkkumaan Guaramirangaa, nii siinä vaiheessa alkoi kuumottaa, että hetkinen missäs me jäädään pois. Siellä ei kukaan kuullutellut, että mikä paikka yms. Mutta selvittiin perille ja heti bussista astuessa pois huomasi vuoristoilman raikkauden ja kirpeyden. Viileämpää siellä oli kyllä, etenkin illalla, mutta ei se suomalaiselta tunnu oikein miltään. Brasilialaiselle ilmasto oli ja on kylmä. Siellä näki villapaitaa, pipoa, kaulaliinaa jengin päällä. Ei ois ihan äkkiä uskonut, että jollain brassitytöllä näkisi villapipon päässään.

Yöpymispaikkaa ei ollut, joten eka tehtävä oli hommata semmoinen. Paluulippu oli myös mielessä hommata heti alkuun ja löysimmekin paikan, missä niitä myydään. Mutta ajattelimme, että tullaan kohta takas. Pyöritään eka vähäsen. Vissii 5min pyörittii ja sit et mennää nyt takas ostaa ne liput, ni ylläri se oli just menny kiinni. Noh normimeininkii. Lähettii sit ettii mei yöpymismestaa. Saatiin vinkkiä parista paikasta, mutta niissä ei enää ollut yöpymismahollisuutta ja yhtee pousadaa ei ees päästy sisään. Sit mentii yhelle kirkolle ja siinä vieressä oli pousada ! Se oli joku jesuiittamesta ja mie olin ihan mehuissani, vaik en tod. oo mikn uskonnollinen ihminen. Mut siin paikassa oli jotai vaa nii hienoo. Se oli periaattees kiinni siin kirkos. Yöpyminen makso 70 realia ja piti lähteä kasiin mennessä. Se sisälsi aamiaisen. Et ei paha. Siin oli semmone sisäpiha ja siin oli tosi paljon puita, pensaita, ruukkui, pari patsasta yms. Eli iha ku semmone pieni puisto ja taustal soi gregoriaanist hoilaamist. Siel oli tunnelmaa! Huone oli aika kolkko. Tuli mielee joku luostarin huone, mut ah siel oli kuuma suihku ja muute viileetä. Sai kerrakin kunnol nukuttuu ku ei ollu vaot hies. Seuraavana päivänä lähettii sit seikkailee…

Jatkuu…

Vou náo, quero náo, posso náo

5 viikkoa on kulunut siitä, kun jännityksessä hikoilimme, että mihin me ollaa päämme pistetty. Nyt alkaa päät olla selkeät ja täällä ollaan ja eletään. Kyllä se kuukauden vaatii, että osaa elää uudessa kulttuurissa. Ei oo tullu nyt kirjoteltuu paljoo ku arki ollu aika normaalii. Viime lauantaian oltii koko päivä Iguatemin ostoskeskukses hillumas ja voin sanoo, et helpost meni semmone 10h siel. Toki siihen kymppiin sisältyy yks leffa, Morning Glory, joka käytii kattoo leffateatteris. Kyllä leffateatteris. Tääl leffateatterit on ostoskeskuksis. Hinnat vähä alhasemmat, mut nyt oltii vaa kalleimpaa aikaa eli la-iltana. Liput makso 34 realii kahelt, eli jotai 7-8e per lippu. Viikolla ois vissii halvemmat.

Ei olla kipuilultakaan säästytty. Miul oli korvatulehdus tos viikko taaksepäin. Lääkäris käytii ja sain antibioottikuurin, korvarasvaa ja jonkun piikin tuikkas apteekis. Nyt on kaik taas hyvästi. Mahakipuilutkin vähentynyt. Ens viikonloppun lähetään (toivottavasti) Guaramirangalle. Se on vähän korkeemmalla, joten saadaan vähän nauttia viileästä, mikä on itse asiassa ihan piristävää. Kyl on saanu saunas nukkuu täs lähiaikoin. Nyt ollaa suunniteltu et lähetää Belemiin kesäkuussa. Se on kaupunki, joka on ihan sademetsän ja Amazonin vieressä. Jonkilaista retkeä Amazoniin olis kiva saada. Yks retki kestäis 6 päivää ja se menis ihan pitkän matkaa Amazonii ja menis Manauksee asti, mut en tiiä riittääks meil päivät. Ainaki nyt joku Amazoni-risteily kuiteskin tehää.

Kohta ois pääsiäinen. Tääl on muute iha älyttömät noi pääsiäismunien koot. Kunno isoi ja kalliit. Kalleimmat, mitä sattunu silmää, on sadan euron luokkaa. Tääl vissii onki tapan antaa vaa yks muna. Hilpeyttä enite täs aiheuttaa se, et pääsiäinen on portugaliks páscoa. Páscoa munia. Ovo de páscoa. Eiku... Mut iso juttu on kyl. Kaupois on tosi paljon pääsiäismunia. Sitä odotellessa. Menee yks opintotuki ku munii innostuu ostelee.

Semmoista. Paitsi vielä lisänä, et nyt loppuu viiden viikon kitaraton elämä. JES. Tänää tai tällä viikolla hommataan kitarat ja ens viikolla alan pitämään kitaratunteja. Òtimo!

Näillä mennään !

Brasiliassa kaikki on mahollista part 3

LIIKENNE

Jos Suomes pitää liikentees kattoo ekaks oikeel ja vasemmalle ja sit viel oikeelle, nii tääl pitää kattoo oikeelle, vasemmalle, eteen, taakse, oikeelle, vasemmalle, eteen ja taakse ja sit juossa yli. Liikenne on aika anarkista. Siinä ei yhtään päde ”brasilialaisilla ei ole mihinkään kiire” –meininki. Täällä ajetaan iha tosi kovaa ja linkit ei kauaa pysäkil hillu. Jalankulkijoista saa täkäläiset vissii jotain pisteitä, kun täällä kiihytetään silloin, jos näkee jonkun ylittävän tien. (no ei nyt ihan kaikki) Suojateitä on, mutta eipä paljoa auta. Jalankulkijoille EI OLE omia vihreitä ukkeleita palamas isoissakaan risteyksissä. Ja ohittaminen on iha aina pakko. Koko ajan vaa vedetään ohi vasemmalta, keskeltä ja oikealta. Varmaa vetäisivät yliki, jos ois mahollist. Ja tööttäysten määrä on älytön. NÖÖT NÖÖT. Mut tääl se on ennemminkin tapa, ku esim. Suomes, jos ollaa leka naamas ku tööttäillää.

3 viikkoa takana

Näin se aika vaa rullaa. 3 viikkoo ollaa nyt tääl vaikutettu. Kämppä alkaa tuntuu jo melkei kodilt. Mahaa ei enää koske iha joka päivä. Kylmää suihkuvetee tottuu ja jopa torakoihin tottuu ! Nyt vois laittaakki niist kuvii ku kerran ois.

"VAROITUS! SEURAAVAT KUVAT VOIVAT VAHINGOITTAA LAPSIASI. ÄLÄ SIIS PAKOTA HEITÄ KATSOMAAN NIITÄ!"

Siinäpä yks BARATA eli torakka.

Analysoinnit käynnis.

Siinä on se ihmiskunnan hienoin keksintö tällä hetkellä. SBP. Toimii.

Meiän Hell's kitchen.

Meiän partsilt näkymää.








Tällä viikolla pitäis vielä kaiken muun ohella alkaa varailee lippuja Rio de Janeiroon. Tänää ollaa väsätty Dengue-marssille liivejä. Dengue on siis kuume, joka leviää tietyn moskiiton kautta. Kuume on aika pahalaatuinen ja voi pahimmassa tapauksessa ja ilman hoitoa aiheuttaa kuoleman. Siksi sitä vastaan kampanjoidaan, sillä ihmisiä yritetään herätellä ehkäisemään moskiittojen pesintää. Ne pesivät munansa puhtaaseen veteen ja jos ihmiset eivät seuraile roskiensa "asentoa", voi sadepäiviniä niihin kertyä vettä ja ne ovat oivallisia pesimispaikkoja, esimerkiksi auton kumit. Seisovaa vettä ei siis saa jättää missään nimessä, vaan aina tyhjentää paikat vedestä, mihin voi vettä kertyä.

Tämmöistä tällä kertaa. Jatketaan...

Brasiliassa kaikki on mahollista part 2

LUKOT

Ei oo järkee. Siis aivan karseita. Lukot ei aukee. Kahvat jää kätee. Ekas pousadas lukko ja avain toimi iha ok, mut lukot on nii heiveröisii, et ei tarttis ku vähä monol koputtaa, ni ois ovi auki. On hienot muurit ja seinämät ja kunno piikkilangat, mut ovet menis varmaa sisää yhel potkul. Nykyises kämpäs on siis niin arsest se lukko, et joskus saa vääntää vissii 5min et saa oven auki. Sit viel ku haluu kotii, ni tarttee avata kaks ovee. Se ulko-oviki on kunno hohhoijaa. Heti ku sain avaimen ekaa kertaa siihen ni meni taas semmoset normi 5min enneku mitää tapahtu ja mitä sit tapahtu? Avain väänty. SUCCESS! No nyt on vähä oppinu käsittelee noit ja niit pitää oikeest kohdella ku kukannuppuu. Tää Brasilialainen elämäntyyli koskee myös siis lukkojakin. Ei mitn kiirettä.

Morro da Vitória

Kerronpa teille tarinan Morro da Vitóriasta, joka on siis favela ja siellä me pidämme meidän tunnit. 2ooo-luvun alussa paikka oli pelkkä hiekan täytteinen kukkula. Asunnoista oli pulaa. Valtio lupasi, että alueelle rakennetaan asuntoja, mutta lupauksia täällä ei ikinä pidetä. Joten 300 perheen joukkio meni ja valtasi kukkulan. He asettuivat aloilleen, mutta valtaus jäi lyhyeksi, sillä valtion tankit ja traktorit tulivat ja mylläsivät alueen ja ajoivat ihmiset pois. Tästä alkoi vääntö ja pois ajetut ihmiset ottivat median mukaan ja taistelu sai uuden käänteen. Kaupunki suostui ostamaan kyseisille perheille sen alueen ja he pystyivät asettumaan sinne ihan laillisesti. Sinne he asettuivat ja rakensivat taloja pahvista ja puusta. Näihin aikoihin perustettiin asukasyhditys, joka taisteli Morron asukkaille sähköt. Juoksevaa vettä tai viemärisysteemiä ei ole vieläkään. Alueelle ei ole ulkopuolisilla mitään asiaa. Meilläkin on turvamies ja aina kun sinne mennää, nii meidän pitää laittaa Voluntário-paidat päälle.

Turvamiehemme näytti meille hieman paikkoja ja se oli kyllä kokemus. Tunsi itsensä todella ulkopuoliseksi ja oli pieni kuumotus päällä kyllä koko ajan. Se on kuin kylä. Siellä on kauppoja, kampaamoita, tatskapaikka, ihmiset valmistavat ulkona ruokaa ja myyvät sitä jne. Sieltä sain maistaa semmosta tapiocaa, joka on kuulemma intiaanien ruokaa. Se oli semmonen ihan kun riisikakku, valkoinen ja se on valmistettu kumista. Mielenkiintoista, mutta se oli hyvää. Yhdellä kerralla sain maistaa tapioca-jäätelöö ja se oli hyvää myös.

Morrossa asuu päälle 5000 ihmistä. Useimmissa asunnoissa asuu jopa 7-8 ihmistä ja tilat ovat todella pienet. Siksi ihmiset usein istuskelevat ulkona. Yhteisöllisyys nousee tuonkaltaisessa paikassa potenssiin kymmenen. Nämä ihmiset osoittavat, että he pärjäävät ilman valtiotakin. Jonkinmoista sosiaalitukea täällä kyllä maksetaan ja he elävät pitkälti sillä. Niitä myönnetään todella hepposin keinoin. Joku tyyppi oli nostanut turvaa kissalleen ! Vähän aikaa siinä onnistui, mutta sitten se vilppi huomattiin.

Näkymä on suht karu. Kadut ovat täynnä roskaa, tiet todella huonossa kunnossa, lapset leikkivät kaduilla ja autot ajavat kovaa. Paikka on kuin kaatopaikkajätteistä rakennettu. Postikaan ei enää nykyään kulje alueelle, vaan ne jätetään johonkin yhteen paikkaa koko paikan postit. Poliisi siellä välillä pörrää, mutta valtio on kyllä aika pitkälti jättänyt heidät oman onnen nojaan. Ja sen kyllä huomaa.

Siinä sen verran kun tiiän. Kysykää toki, jos kysyttävää !

Normipäivä

Fuck the animals -ryhmä on saanut uuden aseen ! Nyt alkaa välil leipoo kiinni noitte torakoitte kanssa. Ostettii semmone kunno tykki. Laite, joka 15min välei suihkuttaa pikkase semmost myrkkyy ilmaa. HAH nyt on vähä kaikki örrimöykyt ottanu damagee. Itikat menee iha sekasi. Ne vaa pörrää ympäriisä ja sit jossai vaihees tipahtaa. Eilee oli kaiken huippu ku just luin et torakat tykkää myös likasist vaatteist ja mitenkäs sattukaa et tietyst miu maailma hienoimmis gepardisilkkipöksyis oli torakka aterial. Jyysti jotai genitaalijauhoo siel ja sit mie vähä säikähin ja sit alko torakkajahti. Slippery bastards mut sain kiinni ja loput arvaatteki.

Mitäs muuta normipäivään. Täytyy sanoo et meni alkukantasemmaks meininki et otettii kyl aimo harppaus menneisyytee. Lämmintä vettä ei oo. juomavettä ei voi juoda, pyykit pessää käsin, ruoanlämmitys tapahtuu kaasuhellal, joka on muutes aika nopee. Viikonloppun muute kateltii partsilt ku aasi zombaili liikenteen seas. Tääl on tosi paljon kulkukoirii, -kissoi ja näköjää aaseiki. Canoal nähtii kulkuhevosiiki. Se oli kyl aika surulline näky.

Tänää on hiostavan kuuma päivä. Eka kunno duunipäivä. Käytii äske viemäs kopioitavaa ja samal syömäs ja selvittii suht hyvi. Päivä päivält alkaa enemmää tajuu portugalii. Täst se arki alkaa pyörii.

Brasiliassa kaikki on mahollista part 1

Tässä onkin hyvä alottaa uus osio tähä blogii. Eli mitä ihmeellisen omituisia ja käsittömättömän erikoisia juttuja, joita on tullut vastaan ja niitä ei vaan aina ymmärrä.

NUKKUMINEN.

Täällä ei katota paikkaa eikä aikaa. Jos nukuttaa, ni sillo käyää nukkuu ! Ollaa nähty esim. kaupan lattial, kadulla ja bussissa. Eihän tuossa bussissa siinä mielessä mitään, mutta kun on kysees bussin lipunmyyjä, kenen pitäisi myydä lippuja ihmisille, vetää tsetaa, ni hieman aiheutti hämmennystä ja naurua. Ja kuten aiemmin mainitsin, bussikyyti ei todellakaan ole mitään potkukelkalla laskua, vaan kunnon rynkytystä. Saatto ukol olla niskat vähä kipeet seuraavan aamun. Siis ei voi tajuta, mite joku voi nukkuu semmoses kyyis. Se näytti suorastaa joltai sätkynukelt, joka on koiran riepoma.

Hieman kuvia ja kuulumisia

Nyt kun sai mahdollisuuden laittaa niitä kuvia ja vastata kaikkiin tuhansiin pyyntöihin niistä nyt tässä samalla ni here we go !

Siin näkyy sitä Vasco da Gama -mestan jutskii, eli siis Lissabonist.

Aeroporto Lissabon.

Eka pousada. Oli hirviän iso toukka kotelossaa ku tultii sisään.

Näkymä pousadalta.

Working hard. Joo ei olla raksalla tääl töis vaa oli lasten karnevaalit ja tääl suihkutellaa semmost vaahtoo purkeist ja heitellää jauhoi päälle, joten siinä lopputulos. Toi on viel lievä versio ku kuiteski ollaa jo tos kämpil. Naamat oli toiset ku oltii viel niis kemmakois.

Meiän penthousen näkymää parvekkeelt.

Canoa Quebrada

Siinä vähän karnevaalimeininkiä Canoan "broadwayltä". Siel sai kyl pidellä korvii ku kaiuttimii vissii 30m välei ja musa pauhaa. Illal noist kajareist kuuluu viel eri biisei ni oli kunno hulluu älämölöö. Lapset kirmaa toistensa peräs ja heittelee jauhoo ja spruuttaa sitä vaahtoo. Normimenoo. Myö taiettii säästyy melkeinpä täysin tuol vaahdolta yms. Plus vesipyssyilki ne ampu toisiisa.

Tommonenki löydettii Canoalta. Taitaapi olla jonkinmoinen lapsiparkki, melkein siis päiväkoti.

Canoan Quebradan maisemii meiän pousadan "terassilt".

Mitäs muuta. Eilen saavuttiin möllötyslomalta Canoalt ja oli kämppä vähä örkkien valtaama. No ei onneks pahast. Ostettii semmosii Raidin ötökkämyrkkyboxihommeleit ku tuol on noit torakoit. Ärsyttävii nilviäisii mut ehkä tää täst. Vettä sataa välil tosi rankasti ja ukkosen tuntee kyl jokaises luuytimes. Kunno jylinää. Siis kunno murinaa. Kävin tiistai-iltana vähä iltauinnil ku oli jo suht pimeetä ni oli kyl kunno aallot. Kyl sai 80kg äijänkäppyräki pitää itteää tosissaa tolpillaa. Ei oo iha mistää pikku virroist kyse. Joteki pimeel valtameri on tosi pelottava. Ei niiku yhtää tekis mieli mennä syvemmäl ku lantion korkeudelle.

Äske käytii leipomol ja otettii semmone kinkkujuusto-kroissantti ja mmm ei paha. Makso jotai 50senttii ja oli kyl hyvää. Pitää käyä useemmi siin. Tos on vaa se huono puoli, et siel pitää käyä aika aikasee aamul ku päiväl kaikki on jo menny. Suolane se kyl oli mut siihe pitää vaa tottuu. Tääl ruoka on tosi suolast ja meren takii tääl suorastaa leijuu suolaa. Kaikki ruostuu ja esim. tietokoneet kärsii ku sitä suolaa pääsee sisuksii ja se alkaa tekee pahojaan. Pitää yrittää peitellä ja suojella tätä mei miniläppärii, et kestää loppuu saakka. My precious...

Nyt riittää hikoilu noitten kuvien kans. Tänää ois tarkotus viel mennä yhtee ostoskeskuksee ostaa kaikennäköst. Ens viikol taas arki jatkuu ja nyt alkaa meiän hommat iha kunnolla. Muito bon!