Part I
Viime viikonloppuna tuli käväistyä Guaramirangalla. Reissu oli tosi jees muuten, mutta joku vatsapurjodiarrea pilasi kyllä viimoisen yön täysin. Lähdimme perjantaina kokouksen jälkeen matkalle, mutta heti alkuun jouduimme taas kokemaan odotuksen kirpeän maun. Taksia odoteltiin yli puol tuntia ja kaavailtu yhden bussi jäi haaveeksi. Perillä oltiin bussiasemalla n. varttia vaille yksi, joten otimme suosiolla kahden bussin, ku ei ees tiietty mistä se lähtee. Linkillä siis mentiin ja molemmilta liput maksoi euroissa noin 7-8e, eli 3-4e per henkilö ja matkaa oli 111km. Hetkinen, Lappeenrannassa paikallisliikennelippu maksaa 3e hmmm.... Oikea bussi löytyi ja matka alkoi. Ilmastointi löytyy noista pidemmän matkan linkeistä ja oli kyllä kivan viileää siellä. Matka kesti kolmisen tuntia. Eniten jänskätti se, että siellä ei ollut vessaa ja taukoja matkalla ei ollut. Onneksi rakko oli joustava.
Matkasimme sisämaahan päin ja alkoi huomaamaan, kuinka vuoristoja alkoi kertymään ympärille ja vehreys ja vihreys tulvi silmiin. Missään ei olla nähty noin vihreää metsää yms. pensaita ja hönttää ja niin paljon. Suomi on metsien maa my ass. Kun kylteissä alkoi vilkkumaan Guaramirangaa, nii siinä vaiheessa alkoi kuumottaa, että hetkinen missäs me jäädään pois. Siellä ei kukaan kuullutellut, että mikä paikka yms. Mutta selvittiin perille ja heti bussista astuessa pois huomasi vuoristoilman raikkauden ja kirpeyden. Viileämpää siellä oli kyllä, etenkin illalla, mutta ei se suomalaiselta tunnu oikein miltään. Brasilialaiselle ilmasto oli ja on kylmä. Siellä näki villapaitaa, pipoa, kaulaliinaa jengin päällä. Ei ois ihan äkkiä uskonut, että jollain brassitytöllä näkisi villapipon päässään.
Yöpymispaikkaa ei ollut, joten eka tehtävä oli hommata semmoinen. Paluulippu oli myös mielessä hommata heti alkuun ja löysimmekin paikan, missä niitä myydään. Mutta ajattelimme, että tullaan kohta takas. Pyöritään eka vähäsen. Vissii 5min pyörittii ja sit et mennää nyt takas ostaa ne liput, ni ylläri se oli just menny kiinni. Noh normimeininkii. Lähettii sit ettii mei yöpymismestaa. Saatiin vinkkiä parista paikasta, mutta niissä ei enää ollut yöpymismahollisuutta ja yhtee pousadaa ei ees päästy sisään. Sit mentii yhelle kirkolle ja siinä vieressä oli pousada ! Se oli joku jesuiittamesta ja mie olin ihan mehuissani, vaik en tod. oo mikn uskonnollinen ihminen. Mut siin paikassa oli jotai vaa nii hienoo. Se oli periaattees kiinni siin kirkos. Yöpyminen makso 70 realia ja piti lähteä kasiin mennessä. Se sisälsi aamiaisen. Et ei paha. Siin oli semmone sisäpiha ja siin oli tosi paljon puita, pensaita, ruukkui, pari patsasta yms. Eli iha ku semmone pieni puisto ja taustal soi gregoriaanist hoilaamist. Siel oli tunnelmaa! Huone oli aika kolkko. Tuli mielee joku luostarin huone, mut ah siel oli kuuma suihku ja muute viileetä. Sai kerrakin kunnol nukuttuu ku ei ollu vaot hies. Seuraavana päivänä lähettii sit seikkailee…
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti