Brasiliassa kaikki on mahollista part 3

LIIKENNE

Jos Suomes pitää liikentees kattoo ekaks oikeel ja vasemmalle ja sit viel oikeelle, nii tääl pitää kattoo oikeelle, vasemmalle, eteen, taakse, oikeelle, vasemmalle, eteen ja taakse ja sit juossa yli. Liikenne on aika anarkista. Siinä ei yhtään päde ”brasilialaisilla ei ole mihinkään kiire” –meininki. Täällä ajetaan iha tosi kovaa ja linkit ei kauaa pysäkil hillu. Jalankulkijoista saa täkäläiset vissii jotain pisteitä, kun täällä kiihytetään silloin, jos näkee jonkun ylittävän tien. (no ei nyt ihan kaikki) Suojateitä on, mutta eipä paljoa auta. Jalankulkijoille EI OLE omia vihreitä ukkeleita palamas isoissakaan risteyksissä. Ja ohittaminen on iha aina pakko. Koko ajan vaa vedetään ohi vasemmalta, keskeltä ja oikealta. Varmaa vetäisivät yliki, jos ois mahollist. Ja tööttäysten määrä on älytön. NÖÖT NÖÖT. Mut tääl se on ennemminkin tapa, ku esim. Suomes, jos ollaa leka naamas ku tööttäillää.

3 viikkoa takana

Näin se aika vaa rullaa. 3 viikkoo ollaa nyt tääl vaikutettu. Kämppä alkaa tuntuu jo melkei kodilt. Mahaa ei enää koske iha joka päivä. Kylmää suihkuvetee tottuu ja jopa torakoihin tottuu ! Nyt vois laittaakki niist kuvii ku kerran ois.

"VAROITUS! SEURAAVAT KUVAT VOIVAT VAHINGOITTAA LAPSIASI. ÄLÄ SIIS PAKOTA HEITÄ KATSOMAAN NIITÄ!"

Siinäpä yks BARATA eli torakka.

Analysoinnit käynnis.

Siinä on se ihmiskunnan hienoin keksintö tällä hetkellä. SBP. Toimii.

Meiän Hell's kitchen.

Meiän partsilt näkymää.








Tällä viikolla pitäis vielä kaiken muun ohella alkaa varailee lippuja Rio de Janeiroon. Tänää ollaa väsätty Dengue-marssille liivejä. Dengue on siis kuume, joka leviää tietyn moskiiton kautta. Kuume on aika pahalaatuinen ja voi pahimmassa tapauksessa ja ilman hoitoa aiheuttaa kuoleman. Siksi sitä vastaan kampanjoidaan, sillä ihmisiä yritetään herätellä ehkäisemään moskiittojen pesintää. Ne pesivät munansa puhtaaseen veteen ja jos ihmiset eivät seuraile roskiensa "asentoa", voi sadepäiviniä niihin kertyä vettä ja ne ovat oivallisia pesimispaikkoja, esimerkiksi auton kumit. Seisovaa vettä ei siis saa jättää missään nimessä, vaan aina tyhjentää paikat vedestä, mihin voi vettä kertyä.

Tämmöistä tällä kertaa. Jatketaan...

Brasiliassa kaikki on mahollista part 2

LUKOT

Ei oo järkee. Siis aivan karseita. Lukot ei aukee. Kahvat jää kätee. Ekas pousadas lukko ja avain toimi iha ok, mut lukot on nii heiveröisii, et ei tarttis ku vähä monol koputtaa, ni ois ovi auki. On hienot muurit ja seinämät ja kunno piikkilangat, mut ovet menis varmaa sisää yhel potkul. Nykyises kämpäs on siis niin arsest se lukko, et joskus saa vääntää vissii 5min et saa oven auki. Sit viel ku haluu kotii, ni tarttee avata kaks ovee. Se ulko-oviki on kunno hohhoijaa. Heti ku sain avaimen ekaa kertaa siihen ni meni taas semmoset normi 5min enneku mitää tapahtu ja mitä sit tapahtu? Avain väänty. SUCCESS! No nyt on vähä oppinu käsittelee noit ja niit pitää oikeest kohdella ku kukannuppuu. Tää Brasilialainen elämäntyyli koskee myös siis lukkojakin. Ei mitn kiirettä.

Morro da Vitória

Kerronpa teille tarinan Morro da Vitóriasta, joka on siis favela ja siellä me pidämme meidän tunnit. 2ooo-luvun alussa paikka oli pelkkä hiekan täytteinen kukkula. Asunnoista oli pulaa. Valtio lupasi, että alueelle rakennetaan asuntoja, mutta lupauksia täällä ei ikinä pidetä. Joten 300 perheen joukkio meni ja valtasi kukkulan. He asettuivat aloilleen, mutta valtaus jäi lyhyeksi, sillä valtion tankit ja traktorit tulivat ja mylläsivät alueen ja ajoivat ihmiset pois. Tästä alkoi vääntö ja pois ajetut ihmiset ottivat median mukaan ja taistelu sai uuden käänteen. Kaupunki suostui ostamaan kyseisille perheille sen alueen ja he pystyivät asettumaan sinne ihan laillisesti. Sinne he asettuivat ja rakensivat taloja pahvista ja puusta. Näihin aikoihin perustettiin asukasyhditys, joka taisteli Morron asukkaille sähköt. Juoksevaa vettä tai viemärisysteemiä ei ole vieläkään. Alueelle ei ole ulkopuolisilla mitään asiaa. Meilläkin on turvamies ja aina kun sinne mennää, nii meidän pitää laittaa Voluntário-paidat päälle.

Turvamiehemme näytti meille hieman paikkoja ja se oli kyllä kokemus. Tunsi itsensä todella ulkopuoliseksi ja oli pieni kuumotus päällä kyllä koko ajan. Se on kuin kylä. Siellä on kauppoja, kampaamoita, tatskapaikka, ihmiset valmistavat ulkona ruokaa ja myyvät sitä jne. Sieltä sain maistaa semmosta tapiocaa, joka on kuulemma intiaanien ruokaa. Se oli semmonen ihan kun riisikakku, valkoinen ja se on valmistettu kumista. Mielenkiintoista, mutta se oli hyvää. Yhdellä kerralla sain maistaa tapioca-jäätelöö ja se oli hyvää myös.

Morrossa asuu päälle 5000 ihmistä. Useimmissa asunnoissa asuu jopa 7-8 ihmistä ja tilat ovat todella pienet. Siksi ihmiset usein istuskelevat ulkona. Yhteisöllisyys nousee tuonkaltaisessa paikassa potenssiin kymmenen. Nämä ihmiset osoittavat, että he pärjäävät ilman valtiotakin. Jonkinmoista sosiaalitukea täällä kyllä maksetaan ja he elävät pitkälti sillä. Niitä myönnetään todella hepposin keinoin. Joku tyyppi oli nostanut turvaa kissalleen ! Vähän aikaa siinä onnistui, mutta sitten se vilppi huomattiin.

Näkymä on suht karu. Kadut ovat täynnä roskaa, tiet todella huonossa kunnossa, lapset leikkivät kaduilla ja autot ajavat kovaa. Paikka on kuin kaatopaikkajätteistä rakennettu. Postikaan ei enää nykyään kulje alueelle, vaan ne jätetään johonkin yhteen paikkaa koko paikan postit. Poliisi siellä välillä pörrää, mutta valtio on kyllä aika pitkälti jättänyt heidät oman onnen nojaan. Ja sen kyllä huomaa.

Siinä sen verran kun tiiän. Kysykää toki, jos kysyttävää !

Normipäivä

Fuck the animals -ryhmä on saanut uuden aseen ! Nyt alkaa välil leipoo kiinni noitte torakoitte kanssa. Ostettii semmone kunno tykki. Laite, joka 15min välei suihkuttaa pikkase semmost myrkkyy ilmaa. HAH nyt on vähä kaikki örrimöykyt ottanu damagee. Itikat menee iha sekasi. Ne vaa pörrää ympäriisä ja sit jossai vaihees tipahtaa. Eilee oli kaiken huippu ku just luin et torakat tykkää myös likasist vaatteist ja mitenkäs sattukaa et tietyst miu maailma hienoimmis gepardisilkkipöksyis oli torakka aterial. Jyysti jotai genitaalijauhoo siel ja sit mie vähä säikähin ja sit alko torakkajahti. Slippery bastards mut sain kiinni ja loput arvaatteki.

Mitäs muuta normipäivään. Täytyy sanoo et meni alkukantasemmaks meininki et otettii kyl aimo harppaus menneisyytee. Lämmintä vettä ei oo. juomavettä ei voi juoda, pyykit pessää käsin, ruoanlämmitys tapahtuu kaasuhellal, joka on muutes aika nopee. Viikonloppun muute kateltii partsilt ku aasi zombaili liikenteen seas. Tääl on tosi paljon kulkukoirii, -kissoi ja näköjää aaseiki. Canoal nähtii kulkuhevosiiki. Se oli kyl aika surulline näky.

Tänää on hiostavan kuuma päivä. Eka kunno duunipäivä. Käytii äske viemäs kopioitavaa ja samal syömäs ja selvittii suht hyvi. Päivä päivält alkaa enemmää tajuu portugalii. Täst se arki alkaa pyörii.

Brasiliassa kaikki on mahollista part 1

Tässä onkin hyvä alottaa uus osio tähä blogii. Eli mitä ihmeellisen omituisia ja käsittömättömän erikoisia juttuja, joita on tullut vastaan ja niitä ei vaan aina ymmärrä.

NUKKUMINEN.

Täällä ei katota paikkaa eikä aikaa. Jos nukuttaa, ni sillo käyää nukkuu ! Ollaa nähty esim. kaupan lattial, kadulla ja bussissa. Eihän tuossa bussissa siinä mielessä mitään, mutta kun on kysees bussin lipunmyyjä, kenen pitäisi myydä lippuja ihmisille, vetää tsetaa, ni hieman aiheutti hämmennystä ja naurua. Ja kuten aiemmin mainitsin, bussikyyti ei todellakaan ole mitään potkukelkalla laskua, vaan kunnon rynkytystä. Saatto ukol olla niskat vähä kipeet seuraavan aamun. Siis ei voi tajuta, mite joku voi nukkuu semmoses kyyis. Se näytti suorastaa joltai sätkynukelt, joka on koiran riepoma.

Hieman kuvia ja kuulumisia

Nyt kun sai mahdollisuuden laittaa niitä kuvia ja vastata kaikkiin tuhansiin pyyntöihin niistä nyt tässä samalla ni here we go !

Siin näkyy sitä Vasco da Gama -mestan jutskii, eli siis Lissabonist.

Aeroporto Lissabon.

Eka pousada. Oli hirviän iso toukka kotelossaa ku tultii sisään.

Näkymä pousadalta.

Working hard. Joo ei olla raksalla tääl töis vaa oli lasten karnevaalit ja tääl suihkutellaa semmost vaahtoo purkeist ja heitellää jauhoi päälle, joten siinä lopputulos. Toi on viel lievä versio ku kuiteski ollaa jo tos kämpil. Naamat oli toiset ku oltii viel niis kemmakois.

Meiän penthousen näkymää parvekkeelt.

Canoa Quebrada

Siinä vähän karnevaalimeininkiä Canoan "broadwayltä". Siel sai kyl pidellä korvii ku kaiuttimii vissii 30m välei ja musa pauhaa. Illal noist kajareist kuuluu viel eri biisei ni oli kunno hulluu älämölöö. Lapset kirmaa toistensa peräs ja heittelee jauhoo ja spruuttaa sitä vaahtoo. Normimenoo. Myö taiettii säästyy melkeinpä täysin tuol vaahdolta yms. Plus vesipyssyilki ne ampu toisiisa.

Tommonenki löydettii Canoalta. Taitaapi olla jonkinmoinen lapsiparkki, melkein siis päiväkoti.

Canoan Quebradan maisemii meiän pousadan "terassilt".

Mitäs muuta. Eilen saavuttiin möllötyslomalta Canoalt ja oli kämppä vähä örkkien valtaama. No ei onneks pahast. Ostettii semmosii Raidin ötökkämyrkkyboxihommeleit ku tuol on noit torakoit. Ärsyttävii nilviäisii mut ehkä tää täst. Vettä sataa välil tosi rankasti ja ukkosen tuntee kyl jokaises luuytimes. Kunno jylinää. Siis kunno murinaa. Kävin tiistai-iltana vähä iltauinnil ku oli jo suht pimeetä ni oli kyl kunno aallot. Kyl sai 80kg äijänkäppyräki pitää itteää tosissaa tolpillaa. Ei oo iha mistää pikku virroist kyse. Joteki pimeel valtameri on tosi pelottava. Ei niiku yhtää tekis mieli mennä syvemmäl ku lantion korkeudelle.

Äske käytii leipomol ja otettii semmone kinkkujuusto-kroissantti ja mmm ei paha. Makso jotai 50senttii ja oli kyl hyvää. Pitää käyä useemmi siin. Tos on vaa se huono puoli, et siel pitää käyä aika aikasee aamul ku päiväl kaikki on jo menny. Suolane se kyl oli mut siihe pitää vaa tottuu. Tääl ruoka on tosi suolast ja meren takii tääl suorastaa leijuu suolaa. Kaikki ruostuu ja esim. tietokoneet kärsii ku sitä suolaa pääsee sisuksii ja se alkaa tekee pahojaan. Pitää yrittää peitellä ja suojella tätä mei miniläppärii, et kestää loppuu saakka. My precious...

Nyt riittää hikoilu noitten kuvien kans. Tänää ois tarkotus viel mennä yhtee ostoskeskuksee ostaa kaikennäköst. Ens viikol taas arki jatkuu ja nyt alkaa meiän hommat iha kunnolla. Muito bon!

Canoa Quebrada

Tultii pitkälle viikonlopulle tänne Canoalle. Kunno levytysmeininkii. Ei siis mitää muuta ku syömist, auringos makaamist, juomist (suurimmaks osaks vettä) ja nukkumist. Toimii. Tääl o kunno beachi ja aurinko porottaa suoraa ylhäältä. Ollaa molemmat vähä palaneit mut ei se haittoo. Tää paikka on aika jees siin mieles, et tänne tulee aika paljo paikallisii, esim. Fortalezast tulee jengii paljo tänne lomailee, mut on tääl muualtaki vähän porukkaa. Tässä vielä pari päivää möllötetää ja keskiviikkon takas. Hauskaa ku suurimmaks osaks ei oo kellost mitn hajuu. Suorastaa nautinnollist. Keskitytää olennaisee. Portugaliki alkaa jo vähäse taipuu, et osaa jo jotain pientä sanoo. Äskeki tilasin oikee hienosti kaks pasteijaa ja ne varmaa luuli et osaan portugalii ja siin sit sanoivat jotai et menee hetki, et tuovat pöytää, ni ehä mie siit mitn tajunnu, mut sit vaa "si, si" ja peukkua. Tääl on kyl jännä toi peukku. Melkei kaikki näyttää ain peukkuu ylös ja se niiku meinaa et kaikki ok. Tyylii et jos joku moikkaa ni se o sillee et "Oi!" ja peukku ylös eli kaikki hyvin. Hauskaa. Älkää sit ihmetelkö, jos sit bäck in Finland mie näyttelen vaa peukkuu.

Fortaleza

Heti lentoasemalla sai makua jo aiemmin mainitusta venaamisesta. Mihinkään ei ole kiire, kuulemma normi Brasilia meininkiä. Lentoasemalla meni melkein tunti. Koneessa piti täyttää maihinnousukortti, johon pantiin, että turismo ja sillä saa 90 päivän oleskeluluvan. Lisäaikaa pitää sitten hakea poliisilaitokselta. Meidän järjestön edustajat olivat vastassa meitä ja toinen heistä oli kunno rastafari, eli meidän turvamies. Siitä sitten lähdettiin taksilla kohti meidän yömajaa. Taksissa saatiin pikkasen perehdytystä ja matkalla heti huomasin täkäläisen liikennekulttuurin. Kaasu pohjassa, kaikista ohi aina pakko päästä, jarrutukset niskoja vihlovia ja pysäytykset jäävät millien päähän toisesta autosta – turvavälikäsityksen voi heittää viemäriin. Perille selvittiin hengissä ja yöpymispaikkamme oli pousada, rok da mar tai joku semmonen. Huone oli semmonen pikkunen ja kiva. Täällä melkein kaikissa kämpissä on koukut riippumatoille. Siitä muute heti saatii kuulla, et mitkä on kiellettyi alueit, eli heti se ranta siin vieres ni siit ei saa lähtee käppäilee vasemmalle mut oikeelle saa mennä. Varmast moni ois siit vaa lähteny käppäilee just sinne mihi ei sais. Siin oli myös heti vieres yks favela ja sinne toki ei saa mennä hilluu. Favela on siis semmonen slummialue, jossa ihmiset asuvat hyvin hökkelimäisissä taloissa ja ahtaasti. Siinä sit väsyneet matkustajat veti ekat tirsat ja kyl se uni maistuki mut aikaeron takia herättii vissii neljält vaik käytii nukkuu joskus 23. Mut kyl siin sit kivast sinne kasii nukuttii.
Aamul kävästii siinä aamupalalla, joka sisäls kahvii, pari sämpylää, kinkkuu, juustoo, voita, ja hedelmiä. Tais olla papaijaa. Mut oli hyvä setti ! Aamiaisel tavattiiki kolmas vapari, joka sit piti meille hieman tutustumista kaupunkiin, tai no kylää tää vähä enemmä muistuttaa. Käytii kattoo paikkoi ja nähtii mei toimisto, mis sit suunnitellaa tuntei yms. Vähän myöhemmin käytiin sit syömäs semmoses pikkupaikas. Se ei paljoo maksanu. Oisko ollu jotain 3e per naama. Ruoka tuua aina tavallaa kaikille. Yksittäiset annokset on vaa ne mitä on niiku tilannu esim. kanaa ni se tulee omana mut kaikki muu on ”yhteist”. Eli spagetti, riisi ja pavut ja niitä oli hirviä määrä. Sai kyllä mahan täyteen tolla määrällä ja aina jäi yli ruokaa. Ja ruoka oli hyvää! Keskustassakin hieman pyörähdettiin nostamassa rahaa ja bussimatka oli kyllä kunno salitreenii. Ne ajaa oikeest nii kovaa ja sit kunno jarrutukset ain pysäkkien ees et jengi meinaa lentää ni sai kyl pitää siit tangost iha kolmin käsin kiinni. Mut hyvää treenii. Takas tultii taksil ku oli sen verran hilloo taskus et ei kannata mennä bussil.
Seuraavina päivinä käytiin tutustumassa Morro da Vitoriassa, joka on favela ja paikka, missä suurin osa tunneista pidetään. Siitä kerron myöhemmin lisää. Nyt viikonloppuna on karnevaalit ja tänään me lähdemme Canoalle ja ollaan siellä keskiviikkoon asti, joten seuraavaa päivitystä tulee sitten vähän myöhemmin.
Se täytyy vielä lisätä, että ihmishenki ei täällä oikeest maksa mitään. Poliisi on lahjottavissa ja faveloissa on kunno villi länsi meininki. Kuulemma 100 realia on hinta, jolla voi palkata jonkun tappamaan jonkun. Eli jotain vähä yli 40e. Alueilla voi olla levottomuuksia ja favelat kilpailevat keskenään ja tilanteet voivat olla välillä todella tulehtuneet. Mutta meidän turvamies tietää tilanteet ja tuntee ihmiset, joten hän tietää milloin tehdään mitäkin.

Lissabon

Lento lähti 5:50 Suomen aikaa kohti Lissabonia. Ekaa kertaa joku muu lentokone ku Finnair, mut voin todeta et ei nyt ollu kyl mikää tasonlasku. Ainoo ero oli varmaa, et siel ei puhuttu suomee. Lento kesti viitisen tuntii ja perillä oltiin Lissabonin aikaan puoli yhdeksän maissa. Siinä olikin sitten melkein 8h venailuhetki ja päätettiin nohevina lähteä vähän käppäilemään kaupungille.
Lämpötila oli parinkympin paikkeilla. Otettiin info-pisteestä joku kämänen kartta mukaan ja sen avulla alettiin suunnistaa. Aluksi aateltiin, että mennään keskustaan, kun sinne ei näyttäis olevan hirveä matka, mut siin jonkin aikaa pyörittiin ja ei kyllä tuntunu et oltais edetty. Sitte aateltiin, et mennää nyt sit vaik käymää rannalla ku ei navigointi-taidot oo maailman parhaat. Siinä käppäiltii kohti rantaa ja suora sinne tuntui ikuiselt ja alko nestehukka vaivaamaa. Siitä alko kaupan ettiminen ja mikäs se ekana bongahti Maijun silmään. Aivan oikein ! LIDL ja se oli oikeesti halpa. Hauskaa ku astuttii sisää ni iha ku ois astunu Myllymäen Lidlii. Puuttu vaa venäjän kieli paitsi et portugali kuulostaa kyl vähä venäjält ja ranskalt ja espanjalt. Sielt ostettii sämpylöit, jotka oli tuoreita ja se pussi makso 25 senttii ja siin oli 5 sämpylää. Voitte siit laskee et paljon oli kappalehinta. Siellähän ei viis sämpylää maksa ku jotai yli 2e plus ravitsevat lisäaineet kaupan päälle. Mitäs muuta. Red bull tarttui mukaan 1,30e ja banaaneit, mitkä oli myös hyvänhintasii. Siit sit mentii ja piettii hieno pic-nic bussipysäkil ku ei sattunu penkkei vastaa.
Muutaman kilometrin ja monen vuodatetun desilitran hikeä jälkeen löydettiin ranta. Mut se oli vissii joku teollisuussatama. Siin oli kuitenkin ihan vieressä joku Vasco da Gama turistisetti. Siel oli hotelleja, ostari, piitkä silta yms. Yhes kohtaa oli hirveesti lippuja ja siin tais oikeest olla kaikkien valtioitten liput salois jopa Suomiki. Siellä vähän aikaa pyörittiin ja yhes kohtaa istuttiin ja oikeest mikä määrä lenkkeilijöitä. Siis nähtii varmaa sata trikoopöksyist kirmaajaa ja niit tuli 10s välei. Ei ihmekkää et porukka oli vähä timmimmäs kunnos. Ja ehkä yks hienoimmist koirist ikinä oli siel. Se oli kyl nii cool ja se vaa komeesti leiju siel. Nojoo vähä vaikee alkaa selittää siit ku ei sitä voi ellei ite nähny sitä mahtavuutta. Mut se oli yks hienoimmist asioist ikin.
Kello alko näyttää iltapäivää ja aateltii et ois aika palata aeroportolle. Ei hirveest ois nimittäi napannu myöhästyy koneest ja virtsan määrä alko rakos olla potenssii 4. Mut ei ollu maailman helpoin missio löytää lentokenttää. Ei paljoo auttanu kostuttaa sormee ja aistii tuulen suuntaa sil. Enite ärsytti se, et ku ois halunnu kysyy joltain apuu ja suuntaa ni ylläripylläri sillo ei oo ketää missää mailla. Dead city. Sit sattu yhes vaihees yks rouva kiikarii ja aateltii sit hyödyntää mei uskomatonta portugalin osaamist ja kysyy apuu. (eli osattii yks sana ja se oli aeroporto) Siin tilantees oli kaikki kolme hämillää mut jotai saatii irti ja lähettii ettii. Kahdelta tyypiltä kysyttii suuntaa ja molemmat ehotti et bussi nro 22 ni sil pääsette. Aateltii sit et no otetaa se bussi ni päässää ainaki perille. Hyvi sattu pienen odottelun jälkee et 22 tuli just ja siihe sit kivuttii. Tais maksaa 1,50e per nenu ja sil päästii aeroportolle. Yks mikä ärsytti matkas oli se, et ku se bussi pysähty ja avas oven ni iha hirvee siirenivuvuzela-ääni tuli siit ku se alko sulkeutuu. Johan siin sai korvat kuuroks.
Lentokentäl jatku muute sama äänishow. Oltii menos lähtöselvitykseen ja tilattii hissi, ni siit koht alko hirvee ulina wiuwiuuuu ja oltii sillee et mitä oks se joku hälytys ku välkky oikee siniset valot ja hälyt vinku tuskasest ku tuksun mies häissä. Mut ei ku se oli vaa ilmotus et hissi on siin kerrokses ja vapaa ! En tiiä onks portugalilaisil sit vaa nii huono kuulo.
Lento Fortalezaan eli meiän määränpäähän alko 16:35. Sama lentoyhtiö eli Tap Air Portugal mut nyt oli joku kunno hifistelykone tai no ainaki miulle ekaa kertaa, et oli näytöt kaikkien ees ja pysty kattoo leffoi sil, esim. Social Network ja The Town, Ja sil kapulal pysty pelaaki ja viel jotai Disney-pelii. Mjoo en paljoo pelannu. Yritettii nukkuu ku oli vähä univelkaa ja se lento kesti yli 7h et suht rankkaa oli. Mut peril oltii sit vähä jälkee 21 Brasilian aikaa (gmt -5). Näin laitoimme jalkamme Brasilian kamaralle.