keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Morro da Vitória

Kerronpa teille tarinan Morro da Vitóriasta, joka on siis favela ja siellä me pidämme meidän tunnit. 2ooo-luvun alussa paikka oli pelkkä hiekan täytteinen kukkula. Asunnoista oli pulaa. Valtio lupasi, että alueelle rakennetaan asuntoja, mutta lupauksia täällä ei ikinä pidetä. Joten 300 perheen joukkio meni ja valtasi kukkulan. He asettuivat aloilleen, mutta valtaus jäi lyhyeksi, sillä valtion tankit ja traktorit tulivat ja mylläsivät alueen ja ajoivat ihmiset pois. Tästä alkoi vääntö ja pois ajetut ihmiset ottivat median mukaan ja taistelu sai uuden käänteen. Kaupunki suostui ostamaan kyseisille perheille sen alueen ja he pystyivät asettumaan sinne ihan laillisesti. Sinne he asettuivat ja rakensivat taloja pahvista ja puusta. Näihin aikoihin perustettiin asukasyhditys, joka taisteli Morron asukkaille sähköt. Juoksevaa vettä tai viemärisysteemiä ei ole vieläkään. Alueelle ei ole ulkopuolisilla mitään asiaa. Meilläkin on turvamies ja aina kun sinne mennää, nii meidän pitää laittaa Voluntário-paidat päälle.

Turvamiehemme näytti meille hieman paikkoja ja se oli kyllä kokemus. Tunsi itsensä todella ulkopuoliseksi ja oli pieni kuumotus päällä kyllä koko ajan. Se on kuin kylä. Siellä on kauppoja, kampaamoita, tatskapaikka, ihmiset valmistavat ulkona ruokaa ja myyvät sitä jne. Sieltä sain maistaa semmosta tapiocaa, joka on kuulemma intiaanien ruokaa. Se oli semmonen ihan kun riisikakku, valkoinen ja se on valmistettu kumista. Mielenkiintoista, mutta se oli hyvää. Yhdellä kerralla sain maistaa tapioca-jäätelöö ja se oli hyvää myös.

Morrossa asuu päälle 5000 ihmistä. Useimmissa asunnoissa asuu jopa 7-8 ihmistä ja tilat ovat todella pienet. Siksi ihmiset usein istuskelevat ulkona. Yhteisöllisyys nousee tuonkaltaisessa paikassa potenssiin kymmenen. Nämä ihmiset osoittavat, että he pärjäävät ilman valtiotakin. Jonkinmoista sosiaalitukea täällä kyllä maksetaan ja he elävät pitkälti sillä. Niitä myönnetään todella hepposin keinoin. Joku tyyppi oli nostanut turvaa kissalleen ! Vähän aikaa siinä onnistui, mutta sitten se vilppi huomattiin.

Näkymä on suht karu. Kadut ovat täynnä roskaa, tiet todella huonossa kunnossa, lapset leikkivät kaduilla ja autot ajavat kovaa. Paikka on kuin kaatopaikkajätteistä rakennettu. Postikaan ei enää nykyään kulje alueelle, vaan ne jätetään johonkin yhteen paikkaa koko paikan postit. Poliisi siellä välillä pörrää, mutta valtio on kyllä aika pitkälti jättänyt heidät oman onnen nojaan. Ja sen kyllä huomaa.

Siinä sen verran kun tiiän. Kysykää toki, jos kysyttävää !

1 kommentti:

  1. Olipahan tarina...mielenkiintoista mut pelottovaa,kun aattelee et tein työpaikka on siellä.

    VastaaPoista