Para Paracuru part II

Oi voi voi. Eihä täs oo enää vissii ku 6 viikkoo jälel. Voivoi... Nyt on pakko kirjottaa toi Paracuru loppuu kyl ainaki lyhyest. Tää viikko on tosi kiireine ollu ja on edellee. Kestää lauantaihi tää viikko, ku on semmone äitienpäivätapahtuma sillo illal. Mut seuraavan viikonloppun lähetää Jericoacoaralle.

Iha kronologisesti en nyt laita tai muista, mut tarinaa koko viikonlopult heittelen seuraavas. Oli siis pääsiäinen ja kaikki oli lomal, joten porukkaa oli tosi paljo siel. Myö oltii rannal aika paljon, vaik arska ei oikee paistanu ja porukkaa siel silti oli. Tosi nättei rantoi ja kunno hiekkadyynit siin vieres. Harmittaa, ku ei ollu enempää aikaa. Oisin päässy kokeilee Sandboardingii, mut ehkä Jeril sit.

Oli siis pääsiäinen, joten pientä häppeninkii siel oli. Juudas oli suuressa roolissa. Täällä tehdään Juudas-nukkeja ja niitä nähtiin muutamia katujen varsilla. Mitäs niillä sitten tehdään? Ne poltetaan. Ja niitä kannetaan tai jotai. Mut polttamista juu. Vissii kunno kiihkouskovaisii. La-iltan oltii ulkon keskustas ja sillo just bongattii näit Juudaksii. Siis oikeest ei vaa tajuu tota noitte musiikin runkutust. 50m oli välii kahel musiikkisetil ja molemmat pauhaa nii hiton kovaa, et oikeest sattu korvii. Ei voinu mennä 30m lähemmäks. Ja siel jengi vaa joraa kaiuttimien vieres. HOhhoh. Näil on vissii aika hyvä kuulo kyl. Harmi vaa ku just missattii Juudasten tuhopoltot, ku meiät kutsuttii kämpille takas syömää. Siel oli kuulemma kalaa ja mustekalaa, jotka aiemmin päivällä ongittii tai no kaivettiin.

Kyllä. Myö käytii vähä kalastaa. Mentii semmosee mestaa, mis pysty kalastaa. Sinne oli rakennettu niiku aitaus ja virta toi sinne kaloi koko ajan. Sinne pääsy oli kyl tuskien taival. Ai, AI, AIIJ meikä kiroilee ja brassit vetää siel vissii sadan metrin pääs, et ei täs mitn ihmeellist oo. Vähä vaa kivist. Sit lopultakin päästii perille ja kalastaminen alkoi. Mie matkal mietin, et millähä haarukal myö niit kalastetaa, mut eääh mitää välineit. Käsil vaa. Nopeet refleksit vaa. Siin sit haukkana yritin napsii kaloi paljail käsil ja koska omaan kissan refleksit, en saanut yhtään kalaa. Ärsytti iha sikan... Ois ollu kyl nii siistii napata pari kalaa. Ois menny Rapala konkkaa ja kalavaleet uusiks. Mut ei ni ei. Mut mikä kokemus silti. Herra C veteliki vissii 6 kalaa sielt prkl. Paikalliset...

Aivan, se mustekala. Siis matkalla tonne altaalle Marcus nappas vedest semmosen rautaputken ja siel sisäl oli octopussy. Hullu kirmaaminen alko kohti rantaa ja mie vaa et mitähä siel nyt on. Sit siin hiekal taisteltii mustekala pois putkest. Tosi tiukast se oli siel kiinni ja vitsi mitä tyyppei ne on. Siis oikeest. Musteet lens vaa ja se hillu ku mikäki. Pienen väännön jälkee mustis ei tehny mitää. Mie aattelin et tappokse sen, mut ei. Se joteki kääns sen pään ympäri ja se menee iha veltoks. Ja sit ku se kääns sen takas ni vääntö jatku. Iha ihmetyyppi. Mut ne lonkerot. Hää laitto sen miu kädelle, ni mikä voima ja tartuntapinta. Tuntu iha sika ilkeelt ja iha säikäytti. Ne imukupit on tosi tahmeet ja tarttuu kyl napakasti kiinni. Sit taistelu päätty siihen, ku sydän lens hiekalle. Brutality. Kuulemma 20 realin arvone se kuiteski on. Sitä syötii sit illal katkarapujen ja kerman kera. Oli se ihan hyvää. Sitkeetä kyl, mut joteki se ei yllättäny. Kuvaa ei voia nyt laittaa, ku kamera sano sopimuksesa irti, mut kännykäl otettii kuvii. Ne vaa saadaa vast Suomes koneelle, joten stay tuned!

Tässä nämä suurimmat jutut. Jotain sitten voidaan myöhemmin kertoa, jos muistuu mieleen. Loppuhuipennukseksi laitan kuvan Paracurun haamusta. Heidi on ainaki mehuissaa.

Ripley´s believe it or not. Luultavasti joku kalastaja, jota ei oo ikin löydetty ja nyt se tuo itteää esille, et oon mie tääl ! Kuvaa ei muokattu. Vähä kontrastii säädetty ja sillo se tuli esille. Buuhaaa.