Para Paracuru part II

Oi voi voi. Eihä täs oo enää vissii ku 6 viikkoo jälel. Voivoi... Nyt on pakko kirjottaa toi Paracuru loppuu kyl ainaki lyhyest. Tää viikko on tosi kiireine ollu ja on edellee. Kestää lauantaihi tää viikko, ku on semmone äitienpäivätapahtuma sillo illal. Mut seuraavan viikonloppun lähetää Jericoacoaralle.

Iha kronologisesti en nyt laita tai muista, mut tarinaa koko viikonlopult heittelen seuraavas. Oli siis pääsiäinen ja kaikki oli lomal, joten porukkaa oli tosi paljo siel. Myö oltii rannal aika paljon, vaik arska ei oikee paistanu ja porukkaa siel silti oli. Tosi nättei rantoi ja kunno hiekkadyynit siin vieres. Harmittaa, ku ei ollu enempää aikaa. Oisin päässy kokeilee Sandboardingii, mut ehkä Jeril sit.

Oli siis pääsiäinen, joten pientä häppeninkii siel oli. Juudas oli suuressa roolissa. Täällä tehdään Juudas-nukkeja ja niitä nähtiin muutamia katujen varsilla. Mitäs niillä sitten tehdään? Ne poltetaan. Ja niitä kannetaan tai jotai. Mut polttamista juu. Vissii kunno kiihkouskovaisii. La-iltan oltii ulkon keskustas ja sillo just bongattii näit Juudaksii. Siis oikeest ei vaa tajuu tota noitte musiikin runkutust. 50m oli välii kahel musiikkisetil ja molemmat pauhaa nii hiton kovaa, et oikeest sattu korvii. Ei voinu mennä 30m lähemmäks. Ja siel jengi vaa joraa kaiuttimien vieres. HOhhoh. Näil on vissii aika hyvä kuulo kyl. Harmi vaa ku just missattii Juudasten tuhopoltot, ku meiät kutsuttii kämpille takas syömää. Siel oli kuulemma kalaa ja mustekalaa, jotka aiemmin päivällä ongittii tai no kaivettiin.

Kyllä. Myö käytii vähä kalastaa. Mentii semmosee mestaa, mis pysty kalastaa. Sinne oli rakennettu niiku aitaus ja virta toi sinne kaloi koko ajan. Sinne pääsy oli kyl tuskien taival. Ai, AI, AIIJ meikä kiroilee ja brassit vetää siel vissii sadan metrin pääs, et ei täs mitn ihmeellist oo. Vähä vaa kivist. Sit lopultakin päästii perille ja kalastaminen alkoi. Mie matkal mietin, et millähä haarukal myö niit kalastetaa, mut eääh mitää välineit. Käsil vaa. Nopeet refleksit vaa. Siin sit haukkana yritin napsii kaloi paljail käsil ja koska omaan kissan refleksit, en saanut yhtään kalaa. Ärsytti iha sikan... Ois ollu kyl nii siistii napata pari kalaa. Ois menny Rapala konkkaa ja kalavaleet uusiks. Mut ei ni ei. Mut mikä kokemus silti. Herra C veteliki vissii 6 kalaa sielt prkl. Paikalliset...

Aivan, se mustekala. Siis matkalla tonne altaalle Marcus nappas vedest semmosen rautaputken ja siel sisäl oli octopussy. Hullu kirmaaminen alko kohti rantaa ja mie vaa et mitähä siel nyt on. Sit siin hiekal taisteltii mustekala pois putkest. Tosi tiukast se oli siel kiinni ja vitsi mitä tyyppei ne on. Siis oikeest. Musteet lens vaa ja se hillu ku mikäki. Pienen väännön jälkee mustis ei tehny mitää. Mie aattelin et tappokse sen, mut ei. Se joteki kääns sen pään ympäri ja se menee iha veltoks. Ja sit ku se kääns sen takas ni vääntö jatku. Iha ihmetyyppi. Mut ne lonkerot. Hää laitto sen miu kädelle, ni mikä voima ja tartuntapinta. Tuntu iha sika ilkeelt ja iha säikäytti. Ne imukupit on tosi tahmeet ja tarttuu kyl napakasti kiinni. Sit taistelu päätty siihen, ku sydän lens hiekalle. Brutality. Kuulemma 20 realin arvone se kuiteski on. Sitä syötii sit illal katkarapujen ja kerman kera. Oli se ihan hyvää. Sitkeetä kyl, mut joteki se ei yllättäny. Kuvaa ei voia nyt laittaa, ku kamera sano sopimuksesa irti, mut kännykäl otettii kuvii. Ne vaa saadaa vast Suomes koneelle, joten stay tuned!

Tässä nämä suurimmat jutut. Jotain sitten voidaan myöhemmin kertoa, jos muistuu mieleen. Loppuhuipennukseksi laitan kuvan Paracurun haamusta. Heidi on ainaki mehuissaa.

Ripley´s believe it or not. Luultavasti joku kalastaja, jota ei oo ikin löydetty ja nyt se tuo itteää esille, et oon mie tääl ! Kuvaa ei muokattu. Vähä kontrastii säädetty ja sillo se tuli esille. Buuhaaa.

Brasiliassa kaikki on mahollista part 4

TÄSMÄLLISYYS

tai oikeastaan sen puute. Jos sinut kutsutaan syömään kello kuusi illal, niin saat mennä sinne aikaisintaan 19:00. Jos kokouksen pitäisi alkaa 9:30 se alkaa 10:00. Kaupat ovat kiinni päivällä jonkun aikaa. Ei ole mitn kiinteää aikaa, milloin ne menee kiinni ja milloin aukeavat, lukuunottamatta isompia kauppoja. Onneksi rahan vaihtaessa omistajaa tämä täsmällisyys tai sen puute on oiva asia. Jos taksimatka maksaa 15,86 R$ niin taksikuski ottaa 15. Kaikki turha pilkunnussiminen on jäänyt pois ja se on hyvä. Terveisiä vaan Lappeenrantaan yhdelle taksikuskille! Oon vissii vielki siulle auki 10 senttii. Haikean veemäisenä jäit katsomaan...

Para Paracuru

Part I

Pääsiäislomalla lähdimme porukalla Paracuruun. Se on semmoinen pikku mesta, missä paikalliset käyvät paljon lomailemassa. Ja kun oli pääsiäisestä kyse, eli kaikilla oli loma, niin oli kyllä sakkiakin. Mentiin taksilla bussiasemalle ja siel oli jo hitost porukkaa. Siellä sit mentii kyselee lippui ja kello oli jotain 9 aamulla ja saatiin tyly vastaus, että kuudelta lähtevässä bussissa on tilaa. JOOO, ei jääty venaa sinne 9h. Siitä sit lähettii kattelee muit vaihtoehtoi. Kuulemma tämmösin päivin, millo ihmiset matkustaa paljo, voi löytää "pimeit" pakui, eli jotkut vaa tulee pakullaa ja tarjoutuu kuljettaa ihmisii mihi haluavat. Ei sit semmosiikaa ollu tutkan alla, joten se taksi, jolla tultiin, oli tuttu ja hää oli luvannu heittää meiät 150 realil ja nyt sit päädyttii siihe vaihtoehtoo. 30 realia per nassu eli eurois jotai 13e, eli ei nyt siltikää mikää älytön. Siitä sit lähettii kohti Paracurua.

Taksil meno oli siin mieles hyvä, et säästettii aikaa, ku bussil ois menny varmaa pari-kolme tuntii, ja taksil ei menny ku joku tunti. Paitsi et oli aika tiivis tunnelma neljästää takapenkil. Eka asia, mikä hoiettii peril, oli liput takas, koska muute oltais oltu aika omillamme siel. Pienen budjetin reissu ja sillee. Liput takas ei sit maksanukkaa ku 8 realia. Seuraavaks mentii kaupan kautta sinne mei yöpymismestaa, joka oli siis joittekin koti. Mentii vaa joillekki tuntemattomille yöks. Siis meille tuntemattomii, mut kyl nää toiset matkalaiset ne tunsi. Meist se vaa tuntu oudolt. Se oli hieno semmone maalaiskämppä. Oli kanoja, koiria, pupuja ja vaik mitä ihmeellisimpiä hedelmiä siel kasvo. Isoha se talo ei ollu, mut kyl sinne mahtu ainaki 6 tyyppii. Katos ku siel oli riippumattokoukkui varmaa kakskyt, ni sinne vaa riippumatot riviin ja unta palloon. Mikäs siin. Onpahan nyt nukuttu kolme yötä riippumatos ja toimi yllättävän hyvi. Välil oli hieman kylmä ku ei ollu oikee peittoo ja nukuttii siis ulkon. Kukot oli vaa iha sekasi. Luulin, et kukko kiekuu sillo ku aamu sarastaa, mut ei nää. Nää rääky vissii koko yön ja niit oli neljä ainaki ja ne varmaa keskusteli. Vähä ärsytti. Välil oli fiilis, et huomen syyää kukkopaistii. Mut selvisivät.

Lisäilen tähän vähä kuvii. Harmi vaa, et kamera hajos tol reissul, joten kuvii ei taia olla ku ekast päiväst. Kännykameral otettii parit, mut niit ei saa vast ku Suomes sit koneelle.

Siin on mei riippumattorypäs.

Kelit ei ollu iha parhaimmat. Arskaa ei hirveest näkyny, mut onneks ei satanu ku iha pikkase. Rannal oltii aika paljo ja sit vähä siel keskustas. Torstaina oltii kyl meiningeis ja pitkää päivää rannal ja sit lopuks keskustas. Oho ehä mie enempää muistakkaa... Siis ekast päiväst.

Jatketaan.

Fotos loucos

Nyt alkaa taas kuvanlisäämismaratoni. Nää on kaikki Guaramirangasta. --->

Siinä se jesuiittaluostaripousada. Sain jonkun hmmmmm-fiiliksen. Mut tosi hieno tunnelma siel oli. Just ku sinne asetuttii siin kuuden mais illal ni siin kirkos alko joku messu ja ku se kirkko oli kiinni melkei siin pousadas ja mei huone oli viel iha lähimpänä sitä kirkkoo, ni kuultii kyl hyvii omaa huoneesee saarnaa. Omas huonees liven kuulee jonku messun ni eihä siin.

Aamupalanäkymät pousadas.

Siinä rappuset sinne kukkulalle, jossa siis oli se pousada ja kirkko. Oli kyl rankat kiipeemiset, et ois Lasse Vireniiki hengästyttäny huipul. Takas ku tullaa ni on semmoset rautapohkeet, et voi rikkoo kookospähkinän niihin. In your face M.A. Numminen!

Pousadan sisäpihapuisto. Iha hito siisti paikka ja toho viel se gregoriaaninen hoilaus lisäks. Ois vissii voinu vaa mennä sinne meditoimaa koko päiväks.

Eksyin viidakkoon.

Amazon-soutelut. No ei, iha siel kävästii pikkasen pyöräyttää kajakkii semmoses pikku löröjärves. Mut melkei ku Amazonil !

Tää on sielt Parque das Trilhas -kierrokselt. Toi oli vissii joku joen alku. Ei oppaan hirveest tarvinnu selittää ku molemmat oli huulet pyöreen et mitä...

Näkymää reitilt.

Siin on jacan syömistä, joka oli suht hankalaa. Kierroksen jälkeen, ku saavuttii sinne mestaa, mis on niit aktiviteetteja, ni siel oli semmone pien syöminkimesta, ni sielt sai ilmaseks goiaba ja jaca-hedelmii. Toi rään näköne joiku oli sitä jacaa, joka oli tosi semmost sitkeetä ja limasta ja maistu vähä banaanilt. Se goiaba on siis guavaa vissii Suomes. Se ei oikee maistu miltää, mut siin on kovat kivet, eli siemenet.

Siin on se adrenaliinii erittävä hurjista hurjin köysilasku veden yli. Maiju kävi siin ekaks ja mie sit. Oli se iha hauska, mut ois voinu olla vähä korkeemmalt. Tos kuvas on siis mie, jos ei erotu. Ainaki pelko huokuu kuvast. Meinas jäädä lasku laskemast, ku ei meinannu kypärä mahtuu miu päähä. Lappeenrantalainen molopää...

Siin pien välihippeily. Sen toisen kirkon pihalt.

Täs on se kalaravintolamesta, mist pysty ite onkii kalaa. Eli tos näkyy se lammikko. HAha sai kyl kalastaminen uuden merkityksen tuol Paracurus. Siitä sit myöhemmin.

Siinä vaaran putoukset tai no niiden alkupäätä. Joku Nicholas Cage kävi siel uimas. Oli pakko ottaa kuva. Oli kyl aluks tosi kylmää toi vesi, mut sit siihe tottu tosi nopeest ja sit se oli suorastaa lämmintä ja virkistävää.

Sit nähtiiki joku erittäin paljon ihmistä muistuttava laiskiainen. Tos oli kiva vähä käyä möllöttää, mut oli tosi kuumottavaa, ku jos ois jotai käyny, ni apu ois ollu suht kaukana. Ei iha äkkii ois halunnu mennä mototaksil sairalaa, jos vaik koipi ois menny poikki.

I'm the king of the world -not.

Siinä ne vaaran putoukset on. Ei oikeen tosta kuvasta näytä miltään, mut kyllä sinne alas oli matkaa.







Mukava reissu kyllä ja lisää näitä. Seuraavaks kerron Paracuru-reissust, jossa oltii siis pääsiäisen. Voi mustekala...

Samat kivet

Part II

Pakko jatkaa tekstiä, kun muute ei enää jaksa ja tapahtuu kaikkee muuta ja haluis kertoo niistä ja ja... ELi aamulla lähdettiin siis varhain liikkeelle, kun piti huone luovuttaa jo kasilta. Ensin lähdimme etsimään semmoista seikkailupuistoa (Parque das trilhas) ja löydettiinkin, mutta paikka ei ollut vielä auki. Siinä vieressä oli semmonen ravintola, jossa oli pieni lampi siinä keskellä. Selvisi, että siinä olisi voinut onkia kalaa ja sitten syödä saamansa saalis. Luultavasti he olisivat valmistaneet sen. Siinä vedettiin fantat naaman ja nautiskeltiin rauhallisesta vuoristoilmasta. Tarjoilijalta kysästiin, että milloin se puisto aukee ja puol kymppi oli vastaus. Siinä oli vielä tovi aikaa odotella, joten kävimme siinä viereissä kirkon pihalla pyörähtää.

Sitten lopultakin pääsimme siihen puistoon. Sisään makso 10 realia per perpula ja jotain keskustelua käytiin sanakirjan ja kirjoitetun tekstin voimin ja oltii sillee et kyl myö tajuttii ja lähettii kahestaa käppäilee kohti reittiä. Ne kysy, et halutaaks opas mukaan ni pläääh ei myö semmosii. Heti ekas risteykses väärää suuntaa ja opas vähä kärkky siel ku varmaa arvas, et lähetää väärää suuntaa. Siit se lähtiki sit seuraa meit. Reitti oli jonku 3km pitkä ja siin oli kaikennäköst varrella kahvipapupensaista joihinkin apinoihin. Mutta meininki oli kuin Jurassic Parkista, ei näkynyt elukoita kierroksel saati dinosauruksii. Kierros meni aika nopeest kuiteski ohi, vaik aluks aateltii, et kestää ehkä kauankin ja oli pissihätä.

Kierros loppui paikkaan, jossa oli niitä extreme-aktiviteetteja ja sieltä sai ruokaa ja oli riippumattoi möllöttämiseen. Siel oli köydel laskeutumist, semmosen veden ylityst narujen varas ja laskuu vaijerii pitkin ja KANOOTIL vai kajakil, mut kuiteski käytii soutelee. Laitan kuvia erilliseen päivitykseen, ku muute tulee aika sekava. Siellä käytii siis soutelee ja sit laskettii sil vaijeril sen veden yli. Ihan hauskaa oli, mutta ei henkeäsalpaavaa.

Seuravaaks palattiin "keskustaan" ja otimme mototaksit ja lähdimme vaaran putouksille ! Mototaksi on siis moottoripyörätaksi ja niillä mentiin sinne putouksille. Matkaa ei ollut kuin muutama km. Vähä jänskätti, ku yritettii sönkätä kuskeille, et jos hyö tulis hakee meiät viidelt siit samast paikast takas ja peukkua näytettiin ja siihen luotettiin. 4 realia makso pääsy putouksille ja tuli joku ukkeli mukaa näyttää paikat. Sinne sit jäätii ja hengattii pari tuntii siel. Oli kyl hieno kokemus. Käytii uimas siel ja aluks oli tosi viileet, mut sit se oli suorastaa nautinnollist mölyttää siin ku vesi suorastaa lens. Siel oli vähän kuumottavampi meininki kiipeillä kivillä ja välil oli tosi liukkait kohtii. Onneks täl kertaa en murjonu varvasta.

Mitä ihmettä. Motokuskit oli ajoissa ! There is hope. Päästiin takas ja vedätyksen kusista makua oli ikenissä, kun luultiin, että sovittiin kymppi molemmilta edestakas, mut hää vaati toiset kympit. Mut maksettava se oli ku ei toi väittely ja vääntö oikee viel taivu portuguese. Siitä mentiin takas samaa pousadaan ja otettiin huone taas. Sama setti ilman gregoriaanist hoilaust yhhh. Varmaa sen takii sairastuin. Eli mie vietin vipon yön posliinia kolistelemas vessas. Vissii joku ruokamyrkytys. Oli kyl tosi hanurist. Mut ei mennä yksityiskohtii tai muute tätä ei kukaa enää lue. Seuraava päivä meni sängyn pohjal. Onneks ei oltu suunniteltu siihe mitää menemist yms. et sai levätä rauhas. Enite jännitti paluumatka bussil, jossa siis muistia virkistäen ei ollut vessaa, eikä taukoja. Mut selvittiin. Hieno reissu kuitenkin!

Nyt on liput Rioon varattu ja siellä vietetään siis juhannus. Pääsiäisenä ollaa Paracurussa. Laittelen tosta Guaramirangasta vielä kuvia tässä piakkoin. ENJOY! We did.

Kovat kivet

Part I

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Guaramirangalla. Reissu oli tosi jees muuten, mutta joku vatsapurjodiarrea pilasi kyllä viimoisen yön täysin. Lähdimme perjantaina kokouksen jälkeen matkalle, mutta heti alkuun jouduimme taas kokemaan odotuksen kirpeän maun. Taksia odoteltiin yli puol tuntia ja kaavailtu yhden bussi jäi haaveeksi. Perillä oltiin bussiasemalla n. varttia vaille yksi, joten otimme suosiolla kahden bussin, ku ei ees tiietty mistä se lähtee. Linkillä siis mentiin ja molemmilta liput maksoi euroissa noin 7-8e, eli 3-4e per henkilö ja matkaa oli 111km. Hetkinen, Lappeenrannassa paikallisliikennelippu maksaa 3e hmmm.... Oikea bussi löytyi ja matka alkoi. Ilmastointi löytyy noista pidemmän matkan linkeistä ja oli kyllä kivan viileää siellä. Matka kesti kolmisen tuntia. Eniten jänskätti se, että siellä ei ollut vessaa ja taukoja matkalla ei ollut. Onneksi rakko oli joustava.

Matkasimme sisämaahan päin ja alkoi huomaamaan, kuinka vuoristoja alkoi kertymään ympärille ja vehreys ja vihreys tulvi silmiin. Missään ei olla nähty noin vihreää metsää yms. pensaita ja hönttää ja niin paljon. Suomi on metsien maa my ass. Kun kylteissä alkoi vilkkumaan Guaramirangaa, nii siinä vaiheessa alkoi kuumottaa, että hetkinen missäs me jäädään pois. Siellä ei kukaan kuullutellut, että mikä paikka yms. Mutta selvittiin perille ja heti bussista astuessa pois huomasi vuoristoilman raikkauden ja kirpeyden. Viileämpää siellä oli kyllä, etenkin illalla, mutta ei se suomalaiselta tunnu oikein miltään. Brasilialaiselle ilmasto oli ja on kylmä. Siellä näki villapaitaa, pipoa, kaulaliinaa jengin päällä. Ei ois ihan äkkiä uskonut, että jollain brassitytöllä näkisi villapipon päässään.

Yöpymispaikkaa ei ollut, joten eka tehtävä oli hommata semmoinen. Paluulippu oli myös mielessä hommata heti alkuun ja löysimmekin paikan, missä niitä myydään. Mutta ajattelimme, että tullaan kohta takas. Pyöritään eka vähäsen. Vissii 5min pyörittii ja sit et mennää nyt takas ostaa ne liput, ni ylläri se oli just menny kiinni. Noh normimeininkii. Lähettii sit ettii mei yöpymismestaa. Saatiin vinkkiä parista paikasta, mutta niissä ei enää ollut yöpymismahollisuutta ja yhtee pousadaa ei ees päästy sisään. Sit mentii yhelle kirkolle ja siinä vieressä oli pousada ! Se oli joku jesuiittamesta ja mie olin ihan mehuissani, vaik en tod. oo mikn uskonnollinen ihminen. Mut siin paikassa oli jotai vaa nii hienoo. Se oli periaattees kiinni siin kirkos. Yöpyminen makso 70 realia ja piti lähteä kasiin mennessä. Se sisälsi aamiaisen. Et ei paha. Siin oli semmone sisäpiha ja siin oli tosi paljon puita, pensaita, ruukkui, pari patsasta yms. Eli iha ku semmone pieni puisto ja taustal soi gregoriaanist hoilaamist. Siel oli tunnelmaa! Huone oli aika kolkko. Tuli mielee joku luostarin huone, mut ah siel oli kuuma suihku ja muute viileetä. Sai kerrakin kunnol nukuttuu ku ei ollu vaot hies. Seuraavana päivänä lähettii sit seikkailee…

Jatkuu…

Vou náo, quero náo, posso náo

5 viikkoa on kulunut siitä, kun jännityksessä hikoilimme, että mihin me ollaa päämme pistetty. Nyt alkaa päät olla selkeät ja täällä ollaan ja eletään. Kyllä se kuukauden vaatii, että osaa elää uudessa kulttuurissa. Ei oo tullu nyt kirjoteltuu paljoo ku arki ollu aika normaalii. Viime lauantaian oltii koko päivä Iguatemin ostoskeskukses hillumas ja voin sanoo, et helpost meni semmone 10h siel. Toki siihen kymppiin sisältyy yks leffa, Morning Glory, joka käytii kattoo leffateatteris. Kyllä leffateatteris. Tääl leffateatterit on ostoskeskuksis. Hinnat vähä alhasemmat, mut nyt oltii vaa kalleimpaa aikaa eli la-iltana. Liput makso 34 realii kahelt, eli jotai 7-8e per lippu. Viikolla ois vissii halvemmat.

Ei olla kipuilultakaan säästytty. Miul oli korvatulehdus tos viikko taaksepäin. Lääkäris käytii ja sain antibioottikuurin, korvarasvaa ja jonkun piikin tuikkas apteekis. Nyt on kaik taas hyvästi. Mahakipuilutkin vähentynyt. Ens viikonloppun lähetään (toivottavasti) Guaramirangalle. Se on vähän korkeemmalla, joten saadaan vähän nauttia viileästä, mikä on itse asiassa ihan piristävää. Kyl on saanu saunas nukkuu täs lähiaikoin. Nyt ollaa suunniteltu et lähetää Belemiin kesäkuussa. Se on kaupunki, joka on ihan sademetsän ja Amazonin vieressä. Jonkilaista retkeä Amazoniin olis kiva saada. Yks retki kestäis 6 päivää ja se menis ihan pitkän matkaa Amazonii ja menis Manauksee asti, mut en tiiä riittääks meil päivät. Ainaki nyt joku Amazoni-risteily kuiteskin tehää.

Kohta ois pääsiäinen. Tääl on muute iha älyttömät noi pääsiäismunien koot. Kunno isoi ja kalliit. Kalleimmat, mitä sattunu silmää, on sadan euron luokkaa. Tääl vissii onki tapan antaa vaa yks muna. Hilpeyttä enite täs aiheuttaa se, et pääsiäinen on portugaliks páscoa. Páscoa munia. Ovo de páscoa. Eiku... Mut iso juttu on kyl. Kaupois on tosi paljon pääsiäismunia. Sitä odotellessa. Menee yks opintotuki ku munii innostuu ostelee.

Semmoista. Paitsi vielä lisänä, et nyt loppuu viiden viikon kitaraton elämä. JES. Tänää tai tällä viikolla hommataan kitarat ja ens viikolla alan pitämään kitaratunteja. Òtimo!

Näillä mennään !