Monen monta viikkoa on takana ja miten maailma voi olla erilainen. Oikeest ärsyttää, miten esim. Suomes on asiat tosi hyvin ja silti ihmiset jaksaa itkee ja plääplää. Tääl oon huomannu tosi hyvin, mite köyhät jää kyykkyy ja rikkaat kasvattaa mahaa. JA miten viranomaiset kusee linssii. Se, mitä päivittäin tääl näkee, muistuttaa aina siitä, että asiat vois olla huonommin. Fortalezassa joka kolmas asuu favelassa ja elää alle euron budjetil päiväs. Useat ihmiset joutuu keräämään roskia elääkseen. Koko päivän keräilet roskia eri paikoista ja myyt kaupungille ja saat muutaman realin, jolla ostat sitten ruokaa ja seuraavana päivänä sama homma. Mitäs muuta. Väkivalta on arkea. Miettikää miltä kuulostaa, että lapsi osaa sanoa, mikä on ilotulitteen ja mikä on aseen laukauksen äänen ero. Yhdellä tunnilla kuului pamaus ja tuli pientä hysteriaa, mutta tämä kyseinen lapsi oli iha rauhallinen ja sanoi et ei hätää, se oli ilotulite.
Täällä ihmiset ansaitsevat tai keräävät rahaa mitä ihmeellisin keinoin. Monet tekevät käsitöitä ja myyvät. Jotkut pukeutuvat pelleksi ja menevät jonglöörääraamaan punaisten valojen ajaksi tielle ja menevät pyytämään rahaa shown jälkeen. Useat ovat kotiapulaisia. Täällä isoissa kämpissä on kotiapulaisille oma pikku huone ja vessa, missä he asuvat vakituisesti. He tekevät kaiken kotona. Rikkaat ihmiset, kenel on paljo hilloo, ni ei tartte ku tehä töitä ja sanoo, et mitä haluavat syödä. Rikkaat lihoo. Mitäs muita. Noh rikollisuus. Ryöstöt ovat arkea ja huumebisnes pyörii. Täällä on paljon "kiellettyjä alueita", joihin ei mennä tai käy huonosti. Sanoinkin jo aiemmin, että täällä ei ihmishenki maksa mitään. Viimeisimmän puukotuksen uhri oli 5 realia velkaa ja henki lähti. 5 realia eli noin 2e. Pahikset käyttävät alaikäisiä tappajina, sillä he eivät joudu vankilaan. He joutuvat johonkin laitokseen 40 päiväksi ja ovat sitten vapaita ilman seuraamuksia. He sanovat jäädessään kiinni tai teon jälkeen, että he menevät lihoamaan 40 päiväksi.
Täällä meininki on oikeasti välillä kuin elokuvissa. Tähän voikin kertoa pikku tarinan kuudesta portugalilaista. He tulivat Fortalezaan perustamaan jotain hotellia tai jotain semmoista ja rahaa siis oli. He saapuivat tänne ja jotkut täkäläiset saivat tietää tästä ja veivät nämä hieman juhlimaan uutta sijoitustaan ja toivottivat tervetulleeksi. Paljon juhlintaa, maksullisia naisia, caipirinhaa ja hauskanpitoa. Mikä oli lopputulos. Tuohon meidän rannalle oli haudattu elävältä nämä kyseiset portugalilaiset. Tietenkin pa:na. Tästä on vissii muutama vuosi. Ehkä siksi Portugali tarviikin rahaa nyt...
Muutama viikko enää jäljellä, mutta täytyy todella sanoa, että on ollut uskomaton kokemus ja opettavainen. Hiuksetkin melkei ku Folke Westil.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
torstai 2. kesäkuuta 2011
Väliaikamehuilu
Nyt on pakko vähän tulla avautuu, ku jos aiemmin mehut pursku huokosist, ni nyt on jo vaatteet märät. Täs just ollaa varattu ittellemme sademetsäretki siel Manausin kaupungis. Überseikkailu edessä. Retki kestää kolme päivää ja ollaa siis vissii yötä siel jossain sitten. Ohjelmaan kuuluu mm. pirajakalastust, kaikenmaailman elukoit käärmeist tukaaneihin, jotain lääkekasvien tutkintaa, delfiinispottailuu (PINKKEI DELFIINEI), malarian väistelyy, jotai alkukantasii ukkeleit, leikitää macheteil, ajellaa veneil yms yms... Ihan mahtisetit ees. Otetaan kolme kameraa mukaan, et varmast saadaa tarpeeksi kuvii. Ihan mieletöntä.
Huh nyt kuivu vähä vaatteet. Ei muuta... Moi.
Huh nyt kuivu vähä vaatteet. Ei muuta... Moi.
maanantai 30. toukokuuta 2011
Speechless
Jericoacoara... Nyt täytyy sanoa, että sitä ei pysty kuvailemaan sanoin. Siis aivan mielettömän uskomaton paikka. Siis siinä on paikka, mitä ihminen ei ole hirveesti kerenny pilaamaan. Sinne mahtuu niin monenlaista näkymää, että välillä oli tunne kuin olisi autiomaassa ja jaahas nyt ollaankin Afrikassa ja oho nyt ollaa vissii emmerdalen maisemis. Siis ihan mieletöntä. Myö kahten päivän kierreltiin paikkaa bugiajelulla, eli meil oli bugi ja kuski. Bugi on semmone pikkujeeppi tai joku. Mut hiton siistii oli kurvailla dyyneil ja mettäpoluil ja välil ylitettii vesistöi veneen kyydis tai iha sit ajeltii yli. Ja apinaki nähtii! OIjoi vähä siistii. Se vaa hillu ja mie katoin et mikä haisunäätä se oli mut sit se kirmas vaa pusikkoo. Semmone mustavalkone. Harmi ku kotkan refleksit, jotka tuli todistettuu sillo kalastaes oli vähä jääs, ni en saanu kuvaa. Kait se ny pitää pari kuvaa laittaa...
Siinä meiän setti. Tollasella rullattii pari päivää.
Tommost settii kateltii suurin osa. Istuttii siis sen bugin takaosas ja paistateltii maisemii. En tajuu miks miul soi vissii koko ajan Baywatchin tunnari tos ku ajeltii etenkin beachil.
Siinä vähä ylitettii sinistä laguunia, jonka vesi oli aivan älyttömän kirkasta ja puhdasta. Sadevettä melkein kaikki noi, missä käytiin.
Maisemaa lisää. Joku laguuni toikin, ennyt nimee muista.
Väsynyt puu.
Tiinan kamera toimii veden alla. Pakkoha sil oli leikkii.
Sydämen laguuni. Sadevettä tuokin. Tossa samassa paikassa kokeiltii Sandboardingii suoraa toho vetee.
Tuo paikka oli iha överi. Iha ku ois kattonu maapallon pienoismallii semmosen hiekkakukkulan päält. Iha mieletön...
Lisää erilaista settii. Toisen päivän näkymää.
Auringonlasku. Jericoacoara on yksi muutamista paikoista, jossa aurinko laskee pallona mereen. Ja se oli aivan upee näky. Iha hullu pallo. En oo koskaa nähny aurinkoo nii isona.
Tähän ei lisättävää. Mahtava reissu ja mahtava paikka.
Siinä meiän setti. Tollasella rullattii pari päivää.
Tommost settii kateltii suurin osa. Istuttii siis sen bugin takaosas ja paistateltii maisemii. En tajuu miks miul soi vissii koko ajan Baywatchin tunnari tos ku ajeltii etenkin beachil.
Siinä vähä ylitettii sinistä laguunia, jonka vesi oli aivan älyttömän kirkasta ja puhdasta. Sadevettä melkein kaikki noi, missä käytiin.
Maisemaa lisää. Joku laguuni toikin, ennyt nimee muista.
Väsynyt puu.
Tiinan kamera toimii veden alla. Pakkoha sil oli leikkii.
Sydämen laguuni. Sadevettä tuokin. Tossa samassa paikassa kokeiltii Sandboardingii suoraa toho vetee.
Tuo paikka oli iha överi. Iha ku ois kattonu maapallon pienoismallii semmosen hiekkakukkulan päält. Iha mieletön...
Lisää erilaista settii. Toisen päivän näkymää.
Auringonlasku. Jericoacoara on yksi muutamista paikoista, jossa aurinko laskee pallona mereen. Ja se oli aivan upee näky. Iha hullu pallo. En oo koskaa nähny aurinkoo nii isona.
Tähän ei lisättävää. Mahtava reissu ja mahtava paikka.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Pientä päivittelyä
Nyt ehkä alkaa helpottaa noi sateet. Nyt on arska paistanu tän viikon iha kivasti ja hiki virtaa taas. Loppukin alkaa jo näkymään. Kyl se aika vaa menee nopeest. Täl viikol ostettii lentoliput Manaukseen, Manauseen, Manausiin. MANAUS siis on kaupungin nimi. Siellä toivottavasti jotain pientä sademetsäreissailuu ja malarian väistelyä. Lähtö sinne on 17.6. ja tullaa 21. takas. Siitä sitten enää Fortalezassa pari päivää ja Rioon lähetään 24.6. Ylihuomenna lähdetään Jericoacoaralle viikonlopuksi. Rahaa nyt vähä menee, mut eipä tämmöst settii tuu luultavast enää ikin tehtyy, joten eletään heinäkuu Suomessa nollabudjetil.
Ja mitä meni Suomi tekemään. Voittamaan sit jotain kultaa sillo ku ei ite näe. Varmaa ainoot kisat, mitkä kokonaa missaa. Noh hyvähä se et saatii voitto. On se vähä nihkeet kyl vaa lukee jotai iltalehen nettisivuu ja joo melkei maali jne... Mut ei enempää lätkäst. Etteköhä työ oo siel iha tarpeeks kuullu siitä siel.
Koht lähetää tutustuu johoki toisee projektiin. Viime viikko tehtii kyl pitkää päivää ja jatku lauantaihin asti. Äitienpäiväpippalois sillo la oli siis Maijun tekemä koreografia ja esitys ja capoiera-esitys. Tosi hienon näköst, etenkin capoeira nähdä ihan brasiliaisten vetämänä se setti. Siin on kyl hieno fiilis. Se soitin on hieno, en ny muista nimee, mut tosi siisti soundi lähtee + tamburiini myös oli mukana. Capoeirassa yhdistyy tosi moni elementti. Siinä on yhteisöllisyyttä, kaikki laulaa, taustasoittoa, tanssia, improvisaatiota, taistelemista ilman kontaktia ja uskomattomii muuvsei. Ja tytöt veti tosi hienon setin myös ! Heil oli aikaa vaa muutama tunti treenata showta, mut hyvin ne veti.
Jeri-reissust kerron sit lisää ens viikol. Sitä on sanottu yheks maailman kauneimmist rantamestoist, et lähetääs tsekkailee. Ainaki jollekin bugiajelulle mennää ja TOIVOTTAVAST nyt pääsis ja kerkeis kokeilee sandboardingii. Rautaperseily alkaa pe aamun klo ysi ja matka kestää linkil jotai 5-7h et sellast settii, mut kaik on kokemusta hienoa.
Ja mitä meni Suomi tekemään. Voittamaan sit jotain kultaa sillo ku ei ite näe. Varmaa ainoot kisat, mitkä kokonaa missaa. Noh hyvähä se et saatii voitto. On se vähä nihkeet kyl vaa lukee jotai iltalehen nettisivuu ja joo melkei maali jne... Mut ei enempää lätkäst. Etteköhä työ oo siel iha tarpeeks kuullu siitä siel.
Koht lähetää tutustuu johoki toisee projektiin. Viime viikko tehtii kyl pitkää päivää ja jatku lauantaihin asti. Äitienpäiväpippalois sillo la oli siis Maijun tekemä koreografia ja esitys ja capoiera-esitys. Tosi hienon näköst, etenkin capoeira nähdä ihan brasiliaisten vetämänä se setti. Siin on kyl hieno fiilis. Se soitin on hieno, en ny muista nimee, mut tosi siisti soundi lähtee + tamburiini myös oli mukana. Capoeirassa yhdistyy tosi moni elementti. Siinä on yhteisöllisyyttä, kaikki laulaa, taustasoittoa, tanssia, improvisaatiota, taistelemista ilman kontaktia ja uskomattomii muuvsei. Ja tytöt veti tosi hienon setin myös ! Heil oli aikaa vaa muutama tunti treenata showta, mut hyvin ne veti.
Jeri-reissust kerron sit lisää ens viikol. Sitä on sanottu yheks maailman kauneimmist rantamestoist, et lähetääs tsekkailee. Ainaki jollekin bugiajelulle mennää ja TOIVOTTAVAST nyt pääsis ja kerkeis kokeilee sandboardingii. Rautaperseily alkaa pe aamun klo ysi ja matka kestää linkil jotai 5-7h et sellast settii, mut kaik on kokemusta hienoa.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Para Paracuru part II
Oi voi voi. Eihä täs oo enää vissii ku 6 viikkoo jälel. Voivoi... Nyt on pakko kirjottaa toi Paracuru loppuu kyl ainaki lyhyest. Tää viikko on tosi kiireine ollu ja on edellee. Kestää lauantaihi tää viikko, ku on semmone äitienpäivätapahtuma sillo illal. Mut seuraavan viikonloppun lähetää Jericoacoaralle.
Iha kronologisesti en nyt laita tai muista, mut tarinaa koko viikonlopult heittelen seuraavas. Oli siis pääsiäinen ja kaikki oli lomal, joten porukkaa oli tosi paljo siel. Myö oltii rannal aika paljon, vaik arska ei oikee paistanu ja porukkaa siel silti oli. Tosi nättei rantoi ja kunno hiekkadyynit siin vieres. Harmittaa, ku ei ollu enempää aikaa. Oisin päässy kokeilee Sandboardingii, mut ehkä Jeril sit.
Oli siis pääsiäinen, joten pientä häppeninkii siel oli. Juudas oli suuressa roolissa. Täällä tehdään Juudas-nukkeja ja niitä nähtiin muutamia katujen varsilla. Mitäs niillä sitten tehdään? Ne poltetaan. Ja niitä kannetaan tai jotai. Mut polttamista juu. Vissii kunno kiihkouskovaisii. La-iltan oltii ulkon keskustas ja sillo just bongattii näit Juudaksii. Siis oikeest ei vaa tajuu tota noitte musiikin runkutust. 50m oli välii kahel musiikkisetil ja molemmat pauhaa nii hiton kovaa, et oikeest sattu korvii. Ei voinu mennä 30m lähemmäks. Ja siel jengi vaa joraa kaiuttimien vieres. HOhhoh. Näil on vissii aika hyvä kuulo kyl. Harmi vaa ku just missattii Juudasten tuhopoltot, ku meiät kutsuttii kämpille takas syömää. Siel oli kuulemma kalaa ja mustekalaa, jotka aiemmin päivällä ongittii tai no kaivettiin.
Kyllä. Myö käytii vähä kalastaa. Mentii semmosee mestaa, mis pysty kalastaa. Sinne oli rakennettu niiku aitaus ja virta toi sinne kaloi koko ajan. Sinne pääsy oli kyl tuskien taival. Ai, AI, AIIJ meikä kiroilee ja brassit vetää siel vissii sadan metrin pääs, et ei täs mitn ihmeellist oo. Vähä vaa kivist. Sit lopultakin päästii perille ja kalastaminen alkoi. Mie matkal mietin, et millähä haarukal myö niit kalastetaa, mut eääh mitää välineit. Käsil vaa. Nopeet refleksit vaa. Siin sit haukkana yritin napsii kaloi paljail käsil ja koska omaan kissan refleksit, en saanut yhtään kalaa. Ärsytti iha sikan... Ois ollu kyl nii siistii napata pari kalaa. Ois menny Rapala konkkaa ja kalavaleet uusiks. Mut ei ni ei. Mut mikä kokemus silti. Herra C veteliki vissii 6 kalaa sielt prkl. Paikalliset...
Aivan, se mustekala. Siis matkalla tonne altaalle Marcus nappas vedest semmosen rautaputken ja siel sisäl oli octopussy. Hullu kirmaaminen alko kohti rantaa ja mie vaa et mitähä siel nyt on. Sit siin hiekal taisteltii mustekala pois putkest. Tosi tiukast se oli siel kiinni ja vitsi mitä tyyppei ne on. Siis oikeest. Musteet lens vaa ja se hillu ku mikäki. Pienen väännön jälkee mustis ei tehny mitää. Mie aattelin et tappokse sen, mut ei. Se joteki kääns sen pään ympäri ja se menee iha veltoks. Ja sit ku se kääns sen takas ni vääntö jatku. Iha ihmetyyppi. Mut ne lonkerot. Hää laitto sen miu kädelle, ni mikä voima ja tartuntapinta. Tuntu iha sika ilkeelt ja iha säikäytti. Ne imukupit on tosi tahmeet ja tarttuu kyl napakasti kiinni. Sit taistelu päätty siihen, ku sydän lens hiekalle. Brutality. Kuulemma 20 realin arvone se kuiteski on. Sitä syötii sit illal katkarapujen ja kerman kera. Oli se ihan hyvää. Sitkeetä kyl, mut joteki se ei yllättäny. Kuvaa ei voia nyt laittaa, ku kamera sano sopimuksesa irti, mut kännykäl otettii kuvii. Ne vaa saadaa vast Suomes koneelle, joten stay tuned!
Tässä nämä suurimmat jutut. Jotain sitten voidaan myöhemmin kertoa, jos muistuu mieleen. Loppuhuipennukseksi laitan kuvan Paracurun haamusta. Heidi on ainaki mehuissaa.
Ripley´s believe it or not. Luultavasti joku kalastaja, jota ei oo ikin löydetty ja nyt se tuo itteää esille, et oon mie tääl ! Kuvaa ei muokattu. Vähä kontrastii säädetty ja sillo se tuli esille. Buuhaaa.
Iha kronologisesti en nyt laita tai muista, mut tarinaa koko viikonlopult heittelen seuraavas. Oli siis pääsiäinen ja kaikki oli lomal, joten porukkaa oli tosi paljo siel. Myö oltii rannal aika paljon, vaik arska ei oikee paistanu ja porukkaa siel silti oli. Tosi nättei rantoi ja kunno hiekkadyynit siin vieres. Harmittaa, ku ei ollu enempää aikaa. Oisin päässy kokeilee Sandboardingii, mut ehkä Jeril sit.
Oli siis pääsiäinen, joten pientä häppeninkii siel oli. Juudas oli suuressa roolissa. Täällä tehdään Juudas-nukkeja ja niitä nähtiin muutamia katujen varsilla. Mitäs niillä sitten tehdään? Ne poltetaan. Ja niitä kannetaan tai jotai. Mut polttamista juu. Vissii kunno kiihkouskovaisii. La-iltan oltii ulkon keskustas ja sillo just bongattii näit Juudaksii. Siis oikeest ei vaa tajuu tota noitte musiikin runkutust. 50m oli välii kahel musiikkisetil ja molemmat pauhaa nii hiton kovaa, et oikeest sattu korvii. Ei voinu mennä 30m lähemmäks. Ja siel jengi vaa joraa kaiuttimien vieres. HOhhoh. Näil on vissii aika hyvä kuulo kyl. Harmi vaa ku just missattii Juudasten tuhopoltot, ku meiät kutsuttii kämpille takas syömää. Siel oli kuulemma kalaa ja mustekalaa, jotka aiemmin päivällä ongittii tai no kaivettiin.
Kyllä. Myö käytii vähä kalastaa. Mentii semmosee mestaa, mis pysty kalastaa. Sinne oli rakennettu niiku aitaus ja virta toi sinne kaloi koko ajan. Sinne pääsy oli kyl tuskien taival. Ai, AI, AIIJ meikä kiroilee ja brassit vetää siel vissii sadan metrin pääs, et ei täs mitn ihmeellist oo. Vähä vaa kivist. Sit lopultakin päästii perille ja kalastaminen alkoi. Mie matkal mietin, et millähä haarukal myö niit kalastetaa, mut eääh mitää välineit. Käsil vaa. Nopeet refleksit vaa. Siin sit haukkana yritin napsii kaloi paljail käsil ja koska omaan kissan refleksit, en saanut yhtään kalaa. Ärsytti iha sikan... Ois ollu kyl nii siistii napata pari kalaa. Ois menny Rapala konkkaa ja kalavaleet uusiks. Mut ei ni ei. Mut mikä kokemus silti. Herra C veteliki vissii 6 kalaa sielt prkl. Paikalliset...
Aivan, se mustekala. Siis matkalla tonne altaalle Marcus nappas vedest semmosen rautaputken ja siel sisäl oli octopussy. Hullu kirmaaminen alko kohti rantaa ja mie vaa et mitähä siel nyt on. Sit siin hiekal taisteltii mustekala pois putkest. Tosi tiukast se oli siel kiinni ja vitsi mitä tyyppei ne on. Siis oikeest. Musteet lens vaa ja se hillu ku mikäki. Pienen väännön jälkee mustis ei tehny mitää. Mie aattelin et tappokse sen, mut ei. Se joteki kääns sen pään ympäri ja se menee iha veltoks. Ja sit ku se kääns sen takas ni vääntö jatku. Iha ihmetyyppi. Mut ne lonkerot. Hää laitto sen miu kädelle, ni mikä voima ja tartuntapinta. Tuntu iha sika ilkeelt ja iha säikäytti. Ne imukupit on tosi tahmeet ja tarttuu kyl napakasti kiinni. Sit taistelu päätty siihen, ku sydän lens hiekalle. Brutality. Kuulemma 20 realin arvone se kuiteski on. Sitä syötii sit illal katkarapujen ja kerman kera. Oli se ihan hyvää. Sitkeetä kyl, mut joteki se ei yllättäny. Kuvaa ei voia nyt laittaa, ku kamera sano sopimuksesa irti, mut kännykäl otettii kuvii. Ne vaa saadaa vast Suomes koneelle, joten stay tuned!
Tässä nämä suurimmat jutut. Jotain sitten voidaan myöhemmin kertoa, jos muistuu mieleen. Loppuhuipennukseksi laitan kuvan Paracurun haamusta. Heidi on ainaki mehuissaa.
Ripley´s believe it or not. Luultavasti joku kalastaja, jota ei oo ikin löydetty ja nyt se tuo itteää esille, et oon mie tääl ! Kuvaa ei muokattu. Vähä kontrastii säädetty ja sillo se tuli esille. Buuhaaa.
torstai 5. toukokuuta 2011
Brasiliassa kaikki on mahollista part 4
TÄSMÄLLISYYS
tai oikeastaan sen puute. Jos sinut kutsutaan syömään kello kuusi illal, niin saat mennä sinne aikaisintaan 19:00. Jos kokouksen pitäisi alkaa 9:30 se alkaa 10:00. Kaupat ovat kiinni päivällä jonkun aikaa. Ei ole mitn kiinteää aikaa, milloin ne menee kiinni ja milloin aukeavat, lukuunottamatta isompia kauppoja. Onneksi rahan vaihtaessa omistajaa tämä täsmällisyys tai sen puute on oiva asia. Jos taksimatka maksaa 15,86 R$ niin taksikuski ottaa 15. Kaikki turha pilkunnussiminen on jäänyt pois ja se on hyvä. Terveisiä vaan Lappeenrantaan yhdelle taksikuskille! Oon vissii vielki siulle auki 10 senttii. Haikean veemäisenä jäit katsomaan...
tai oikeastaan sen puute. Jos sinut kutsutaan syömään kello kuusi illal, niin saat mennä sinne aikaisintaan 19:00. Jos kokouksen pitäisi alkaa 9:30 se alkaa 10:00. Kaupat ovat kiinni päivällä jonkun aikaa. Ei ole mitn kiinteää aikaa, milloin ne menee kiinni ja milloin aukeavat, lukuunottamatta isompia kauppoja. Onneksi rahan vaihtaessa omistajaa tämä täsmällisyys tai sen puute on oiva asia. Jos taksimatka maksaa 15,86 R$ niin taksikuski ottaa 15. Kaikki turha pilkunnussiminen on jäänyt pois ja se on hyvä. Terveisiä vaan Lappeenrantaan yhdelle taksikuskille! Oon vissii vielki siulle auki 10 senttii. Haikean veemäisenä jäit katsomaan...
maanantai 2. toukokuuta 2011
Para Paracuru
Part I
Pääsiäislomalla lähdimme porukalla Paracuruun. Se on semmoinen pikku mesta, missä paikalliset käyvät paljon lomailemassa. Ja kun oli pääsiäisestä kyse, eli kaikilla oli loma, niin oli kyllä sakkiakin. Mentiin taksilla bussiasemalle ja siel oli jo hitost porukkaa. Siellä sit mentii kyselee lippui ja kello oli jotain 9 aamulla ja saatiin tyly vastaus, että kuudelta lähtevässä bussissa on tilaa. JOOO, ei jääty venaa sinne 9h. Siitä sit lähettii kattelee muit vaihtoehtoi. Kuulemma tämmösin päivin, millo ihmiset matkustaa paljo, voi löytää "pimeit" pakui, eli jotkut vaa tulee pakullaa ja tarjoutuu kuljettaa ihmisii mihi haluavat. Ei sit semmosiikaa ollu tutkan alla, joten se taksi, jolla tultiin, oli tuttu ja hää oli luvannu heittää meiät 150 realil ja nyt sit päädyttii siihe vaihtoehtoo. 30 realia per nassu eli eurois jotai 13e, eli ei nyt siltikää mikää älytön. Siitä sit lähettii kohti Paracurua.
Taksil meno oli siin mieles hyvä, et säästettii aikaa, ku bussil ois menny varmaa pari-kolme tuntii, ja taksil ei menny ku joku tunti. Paitsi et oli aika tiivis tunnelma neljästää takapenkil. Eka asia, mikä hoiettii peril, oli liput takas, koska muute oltais oltu aika omillamme siel. Pienen budjetin reissu ja sillee. Liput takas ei sit maksanukkaa ku 8 realia. Seuraavaks mentii kaupan kautta sinne mei yöpymismestaa, joka oli siis joittekin koti. Mentii vaa joillekki tuntemattomille yöks. Siis meille tuntemattomii, mut kyl nää toiset matkalaiset ne tunsi. Meist se vaa tuntu oudolt. Se oli hieno semmone maalaiskämppä. Oli kanoja, koiria, pupuja ja vaik mitä ihmeellisimpiä hedelmiä siel kasvo. Isoha se talo ei ollu, mut kyl sinne mahtu ainaki 6 tyyppii. Katos ku siel oli riippumattokoukkui varmaa kakskyt, ni sinne vaa riippumatot riviin ja unta palloon. Mikäs siin. Onpahan nyt nukuttu kolme yötä riippumatos ja toimi yllättävän hyvi. Välil oli hieman kylmä ku ei ollu oikee peittoo ja nukuttii siis ulkon. Kukot oli vaa iha sekasi. Luulin, et kukko kiekuu sillo ku aamu sarastaa, mut ei nää. Nää rääky vissii koko yön ja niit oli neljä ainaki ja ne varmaa keskusteli. Vähä ärsytti. Välil oli fiilis, et huomen syyää kukkopaistii. Mut selvisivät.
Lisäilen tähän vähä kuvii. Harmi vaa, et kamera hajos tol reissul, joten kuvii ei taia olla ku ekast päiväst. Kännykameral otettii parit, mut niit ei saa vast ku Suomes sit koneelle.
Siin on mei riippumattorypäs.
Kelit ei ollu iha parhaimmat. Arskaa ei hirveest näkyny, mut onneks ei satanu ku iha pikkase. Rannal oltii aika paljo ja sit vähä siel keskustas. Torstaina oltii kyl meiningeis ja pitkää päivää rannal ja sit lopuks keskustas. Oho ehä mie enempää muistakkaa... Siis ekast päiväst.
Jatketaan.
Pääsiäislomalla lähdimme porukalla Paracuruun. Se on semmoinen pikku mesta, missä paikalliset käyvät paljon lomailemassa. Ja kun oli pääsiäisestä kyse, eli kaikilla oli loma, niin oli kyllä sakkiakin. Mentiin taksilla bussiasemalle ja siel oli jo hitost porukkaa. Siellä sit mentii kyselee lippui ja kello oli jotain 9 aamulla ja saatiin tyly vastaus, että kuudelta lähtevässä bussissa on tilaa. JOOO, ei jääty venaa sinne 9h. Siitä sit lähettii kattelee muit vaihtoehtoi. Kuulemma tämmösin päivin, millo ihmiset matkustaa paljo, voi löytää "pimeit" pakui, eli jotkut vaa tulee pakullaa ja tarjoutuu kuljettaa ihmisii mihi haluavat. Ei sit semmosiikaa ollu tutkan alla, joten se taksi, jolla tultiin, oli tuttu ja hää oli luvannu heittää meiät 150 realil ja nyt sit päädyttii siihe vaihtoehtoo. 30 realia per nassu eli eurois jotai 13e, eli ei nyt siltikää mikää älytön. Siitä sit lähettii kohti Paracurua.
Taksil meno oli siin mieles hyvä, et säästettii aikaa, ku bussil ois menny varmaa pari-kolme tuntii, ja taksil ei menny ku joku tunti. Paitsi et oli aika tiivis tunnelma neljästää takapenkil. Eka asia, mikä hoiettii peril, oli liput takas, koska muute oltais oltu aika omillamme siel. Pienen budjetin reissu ja sillee. Liput takas ei sit maksanukkaa ku 8 realia. Seuraavaks mentii kaupan kautta sinne mei yöpymismestaa, joka oli siis joittekin koti. Mentii vaa joillekki tuntemattomille yöks. Siis meille tuntemattomii, mut kyl nää toiset matkalaiset ne tunsi. Meist se vaa tuntu oudolt. Se oli hieno semmone maalaiskämppä. Oli kanoja, koiria, pupuja ja vaik mitä ihmeellisimpiä hedelmiä siel kasvo. Isoha se talo ei ollu, mut kyl sinne mahtu ainaki 6 tyyppii. Katos ku siel oli riippumattokoukkui varmaa kakskyt, ni sinne vaa riippumatot riviin ja unta palloon. Mikäs siin. Onpahan nyt nukuttu kolme yötä riippumatos ja toimi yllättävän hyvi. Välil oli hieman kylmä ku ei ollu oikee peittoo ja nukuttii siis ulkon. Kukot oli vaa iha sekasi. Luulin, et kukko kiekuu sillo ku aamu sarastaa, mut ei nää. Nää rääky vissii koko yön ja niit oli neljä ainaki ja ne varmaa keskusteli. Vähä ärsytti. Välil oli fiilis, et huomen syyää kukkopaistii. Mut selvisivät.
Lisäilen tähän vähä kuvii. Harmi vaa, et kamera hajos tol reissul, joten kuvii ei taia olla ku ekast päiväst. Kännykameral otettii parit, mut niit ei saa vast ku Suomes sit koneelle.
Siin on mei riippumattorypäs.
Kelit ei ollu iha parhaimmat. Arskaa ei hirveest näkyny, mut onneks ei satanu ku iha pikkase. Rannal oltii aika paljo ja sit vähä siel keskustas. Torstaina oltii kyl meiningeis ja pitkää päivää rannal ja sit lopuks keskustas. Oho ehä mie enempää muistakkaa... Siis ekast päiväst.
Jatketaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)