Hieman kuvia ja kuulumisia

Nyt kun sai mahdollisuuden laittaa niitä kuvia ja vastata kaikkiin tuhansiin pyyntöihin niistä nyt tässä samalla ni here we go !

Siin näkyy sitä Vasco da Gama -mestan jutskii, eli siis Lissabonist.

Aeroporto Lissabon.

Eka pousada. Oli hirviän iso toukka kotelossaa ku tultii sisään.

Näkymä pousadalta.

Working hard. Joo ei olla raksalla tääl töis vaa oli lasten karnevaalit ja tääl suihkutellaa semmost vaahtoo purkeist ja heitellää jauhoi päälle, joten siinä lopputulos. Toi on viel lievä versio ku kuiteski ollaa jo tos kämpil. Naamat oli toiset ku oltii viel niis kemmakois.

Meiän penthousen näkymää parvekkeelt.

Canoa Quebrada

Siinä vähän karnevaalimeininkiä Canoan "broadwayltä". Siel sai kyl pidellä korvii ku kaiuttimii vissii 30m välei ja musa pauhaa. Illal noist kajareist kuuluu viel eri biisei ni oli kunno hulluu älämölöö. Lapset kirmaa toistensa peräs ja heittelee jauhoo ja spruuttaa sitä vaahtoo. Normimenoo. Myö taiettii säästyy melkeinpä täysin tuol vaahdolta yms. Plus vesipyssyilki ne ampu toisiisa.

Tommonenki löydettii Canoalta. Taitaapi olla jonkinmoinen lapsiparkki, melkein siis päiväkoti.

Canoan Quebradan maisemii meiän pousadan "terassilt".

Mitäs muuta. Eilen saavuttiin möllötyslomalta Canoalt ja oli kämppä vähä örkkien valtaama. No ei onneks pahast. Ostettii semmosii Raidin ötökkämyrkkyboxihommeleit ku tuol on noit torakoit. Ärsyttävii nilviäisii mut ehkä tää täst. Vettä sataa välil tosi rankasti ja ukkosen tuntee kyl jokaises luuytimes. Kunno jylinää. Siis kunno murinaa. Kävin tiistai-iltana vähä iltauinnil ku oli jo suht pimeetä ni oli kyl kunno aallot. Kyl sai 80kg äijänkäppyräki pitää itteää tosissaa tolpillaa. Ei oo iha mistää pikku virroist kyse. Joteki pimeel valtameri on tosi pelottava. Ei niiku yhtää tekis mieli mennä syvemmäl ku lantion korkeudelle.

Äske käytii leipomol ja otettii semmone kinkkujuusto-kroissantti ja mmm ei paha. Makso jotai 50senttii ja oli kyl hyvää. Pitää käyä useemmi siin. Tos on vaa se huono puoli, et siel pitää käyä aika aikasee aamul ku päiväl kaikki on jo menny. Suolane se kyl oli mut siihe pitää vaa tottuu. Tääl ruoka on tosi suolast ja meren takii tääl suorastaa leijuu suolaa. Kaikki ruostuu ja esim. tietokoneet kärsii ku sitä suolaa pääsee sisuksii ja se alkaa tekee pahojaan. Pitää yrittää peitellä ja suojella tätä mei miniläppärii, et kestää loppuu saakka. My precious...

Nyt riittää hikoilu noitten kuvien kans. Tänää ois tarkotus viel mennä yhtee ostoskeskuksee ostaa kaikennäköst. Ens viikol taas arki jatkuu ja nyt alkaa meiän hommat iha kunnolla. Muito bon!